Tänään ei paljon tapahdu

Erityyppisten ihmisten tarkkana ja herkkänä havainnoijana Ahonen osoittautuu taitajaksi jo esikoisteoksessaan. Ja niin pitkälle hän luonnekuvauksissaan menee, että jopa kirjan kielikin muuttuu ihmisten myötä. Yhtä luontevasti kirjailija sukeltaa teologian maisteri Janne Kultavirran ankaramoraaliseen ajatusmaailmaan, jossa sukupuolisuus nähdään vain syntiin houkuttavana, kuin ilotyttö Tiinankin elämään, kun juottamalla isänsä humalaan saa Tiina kostettua tälle lapsuuden ankaruuden.

Yksi kirjan mielenkiintoisimmista hahmoista on opettaja Heikki Monni. Hän on sisäinen ja ulkoinen vaeltaja, joka pohtii elämänsä tehtyjä ja tekemättömiä asioita ja yrittää epätoivoisesti ratkaista niitä psykologian avulla. Ja menetettyjä mahdollisuuksia tuntuu riittävän. Mutta tärkeää on kuitenkin yrittää mennä eteenpäin ja tämä tapahtuu punaisen auton avulla, mitä muut kanssaihmiset ankarasti paheksuvat.

Koska ollaan Kiuruveden maisemissa, ei voida sivuuttaa uskontoa ja herännäisyyttä. Sitä käsitelläänkin monin tavoin. Janne Kultavirta on rovastin poika ja myös Jannen veljet pappisuran valinneita. Nimestä Kultavirta, jonka mainitaan suomennetun nimestä Guldström, ei voi olla välttämättä mielikuvia Malmivaaran tunnetusta pappissuvusta, joka on vaikuttanut vahvasti Kiuruvedellä. Romaanissa oppikoulun rehtorikin on pastori.

Tavallisten ihmisten suhdetta herännäisyyteen käsitellään suorastaan hellyttävästi viisikymppisen kirkonpalvelijan Villen näkökulmasta. Villen suhde Jumalaan joutuu koetukselle kun hänen kalakaverinsa pastori Petäjämäki paheksuu Villen aikeita naida rehtorin kotiapulainen Anna ja moittii ystävänsä halua vaihtaa Luoja lihanhimoon. Tässä kohdin Erkki Ahosen kuvaus lähenee Hilkka Ravilon esikoisromaania, joka näyttää uskonnon kielteiset vaikutukset kiuruvetisten elämään.

Erkki Ahonen on antanut romaanilleen nimeksi Tänään ei paljon tapahdu. Oikeastaan sen voisi käsittää hienoiseksi ironiaksi siitä, että tuollaisessa monellakin tapaa Kiuruveden tapaisessa uneliaassa pikkukylässä, johon kirjan tapahtumat sijoittuvat, ei näennäisesti ja ulkoisesti oikeastaan tapahdukaan juuri mitään, mutta yksittäisille ihmisille sitäkin enemmän. Muutoin sen sijaan on rauhallista, jopa pitäjän poliisin viranhoito on helppoa. Kaikkien ihmisten elämät tuntuvat tavalla tai toisella kietoutuvan toisiinsa.
Erkki Ahosen esikoisromaani on ulkonaisilta puitteiltaan kuvaus kirkonkylästä, sisäisesti se on virkistävän omaleimainen ja herkkävaistoinen romaani ihmisistä. Teoksen avaus on kepeän lennokas: nuori lentäjä saapuu aurinkoisena talvipäivänä tapaamaan vaimoaan. Tästä raikkaan epäsovinnaisesta väläyksestä Ahonen lähtee tunkeutumaan yhä syvemmälle henkilöittensä maailmaan, niihin näennäisen pieniin sattumuksiin, jotka tämän talvipäivän kuluessa vaikuttavat ratkaisevasti heidän suhtautumistapoihinsa ja elämänkäsitykseensä. Keskeisellä sijalla romaanin kuviossa on itsensä ja muistojensa kanssa kamppaileva nuori opettaja, Heikki Monni, jonka punainen auto on kuin ärsyttävä haaste tässä vanhassa herännäispitäjässä. Erkki Ahonen kuvaa ihmisiään kuin hermojensa päillä, hän saa elämän väreilemään heidän ympärillään harvinaisen intensiivisesti, ja heidän persoonallinen maailmansa hahmottuu lukijalle yhtä luonnollisesti ja pakottomasti kuin romaanin vapaa muoto. Olennaiseen pelkistetty tyyli noudattelee johdonmukaisesti henkilöiden mielialoja ja pitää lukijan alusta asti vallassaan. Kokonaisuutena romaani on erittäin mielenkiintoinen lisä uuteen proosakirjallisuuteemme.
(takakansiteksti)