Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Viimeinen pikataival
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
”Kun Mara pani kilpailukortin hansikaslokeroon ja minuutin odotusaika alkoi, hän tiesi kaiken olevan peruuttamatonta. Häntä halutti nousta autosta ja sanoa Pavelle, että tämä lähtisi yksin. Siihen ei enää ollut mahdollisuutta, ei sitten millään.”
Antero Vuorio kertoo rallitarinan ajalta, jolloin nykyiset suomalaiset tähtiajajat vasta olivat nousemassa kansainväliselle huipulle. Hän vie lukijan rallimiesten mukana mutkaisille harjoitusteille ja korjaamolle trimmaamaan, lujaan toveruuteen sekä itse kilpailuun. Kuvauksessa on aitoa vauhdikasta rallihenkeä ja jännitystä. Ajokki rynnistää sivuluisussa mutkaan, moottori ulisee kimeästi ja pikataipaleen hiekka pöllyää. Yö, sumu ja väsymys ovat kilpailijain vihollisia. Vain taito, kokemus ja saumaton yhteistyö pystyvät voittamaan ne.
Antero Vuorio kertoo rallitarinan ajalta, jolloin nykyiset suomalaiset tähtiajajat vasta olivat nousemassa kansainväliselle huipulle. Hän vie lukijan rallimiesten mukana mutkaisille harjoitusteille ja korjaamolle trimmaamaan, lujaan toveruuteen sekä itse kilpailuun. Kuvauksessa on aitoa vauhdikasta rallihenkeä ja jännitystä. Ajokki rynnistää sivuluisussa mutkaan, moottori ulisee kimeästi ja pikataipaleen hiekka pöllyää. Yö, sumu ja väsymys ovat kilpailijain vihollisia. Vain taito, kokemus ja saumaton yhteistyö pystyvät voittamaan ne.
Kirjan päähenkilönä on Mara, kakkosohjaajakartanlukija. Pelkääjän paikka on hänelle tuttu. Hän riemuitsee kilpailusta jokaisella solullaan, mutta epäilee koko ajan: tämän pitäisi olla hänen viimeinen rallinsa. Hän on luvannut sen vaimolleen, mutta ei itsekään usko lupaukseensa. Kilpailu, välillä mieleen nouseva pelko, onnettomuus ja oikeudenkäynti kypsyttävät lopulta Maran tasapainoiseen ratkaisuun.
(takakansiteksti)
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Sekin työpäivä oli vihdoin lopussa. Tuntui helpottavalta sulkea toimiston ovi ja laskeutua portaita pitkin kadulle. Toimisto sijaitsi talon ylimmässä kerroksessa ja sen suurista ikkunoista oli hyvä näköala Jyväskylän yli. Mutta talvisin siellä oli liian kylmä ja kesäisin kuuma.
Elokuu oli Maran mielestä kaikkein miellyttävin kuukausi, silloin oli vielä lämmintä, muttei tukahduttavan kuuma. Hän sai hellepäivinä helposti päänsäryn, mutta elokuussa ei sellaista ollut koskaan.
Asvaltti oli vielä lämmintä, se antoi myöten jalan alla. Hänelle tuli hassu mieliteko riisua kengät ja kävellä paljain jaloin keskikaupunginkautta kotiin. Sellaiset mieliteot oli kuitenkin jätettävä mielestä pikkukaupungissa, jossa melkein kaikki tunsivat toisensa. Sen sijaan oli asteltava reippain askelin, oli hymyiltävä tutuille ja pidettävä silmät auki, ettei kukaan vain jäänyt tervehdystä vaille. Ennen kaikkea naisihmiset olivat tarkkoja siinä suhteessa. Ne ottivat sellaisen käyttäytymisen suorana loukkauksena ja antoivat sanan kiertää: ”Siitä on tullut leuhkaa. Se ei viitsi enää tervehtiäkään.”
Jyväskylä oli edelleenkin pikkukaupunki, vaikka sodan jälkeen sen asukasluku oli kolminkertaistunut. Se oli ahdas ja pikkumainen, vanhanaikainen ja kulttuuria täynnä.
(takakansiteksti)
Elokuu oli Maran mielestä kaikkein miellyttävin kuukausi, silloin oli vielä lämmintä, muttei tukahduttavan kuuma. Hän sai hellepäivinä helposti päänsäryn, mutta elokuussa ei sellaista ollut koskaan.
Asvaltti oli vielä lämmintä, se antoi myöten jalan alla. Hänelle tuli hassu mieliteko riisua kengät ja kävellä paljain jaloin keskikaupunginkautta kotiin. Sellaiset mieliteot oli kuitenkin jätettävä mielestä pikkukaupungissa, jossa melkein kaikki tunsivat toisensa. Sen sijaan oli asteltava reippain askelin, oli hymyiltävä tutuille ja pidettävä silmät auki, ettei kukaan vain jäänyt tervehdystä vaille. Ennen kaikkea naisihmiset olivat tarkkoja siinä suhteessa. Ne ottivat sellaisen käyttäytymisen suorana loukkauksena ja antoivat sanan kiertää: ”Siitä on tullut leuhkaa. Se ei viitsi enää tervehtiäkään.”
Jyväskylä oli edelleenkin pikkukaupunki, vaikka sodan jälkeen sen asukasluku oli kolminkertaistunut. Se oli ahdas ja pikkumainen, vanhanaikainen ja kulttuuria täynnä.
(takakansiteksti)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
213