Löytöretkeilijä ja muita eksyneitä
Tyyppi
novellikokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kokoelman novellien etäännytetyillä päähenkilöillä on harvoin nimiä. He eivät myöskään oikein kohtaa toisia ihmisiä, he pysyvät irrallisina, sivullisina ja yksinäisinä hahmoina ja kuten jo teoksen nimikin viittaa, he ovat jollakin lailla eksyksissä. He yrittävät selviytyä maailmassa, joka on heille mysteeri ja niinpä he takertuvat johonkin päämäärään kaikin voimin, välttyäkseen putoamasta tyhjyyteen.
Useimmat ovat ajautuneet tavoitteisiinsa sattumalta, kuten menestyksellisesti kaupallista valaanpyyntiä vastustava mies, joka ei oikeastaan piittaa valaista lainkaan, vaan haluaa vain kostaa valaanpyynnillä leipänsä ansaitseville kasvattivanhemmilleen. Toiset taas pyrkivät päämääriinsä unelmiensa ajamina, kuten novellin ”Seikkailija” päähenkilö, joka onnistuu kaikissa huikeissa hankkeissaan, kiipeämään korkeimmille vuorille ja hiihtämään Etelämantereen poikki, päinvastoin kuin epäonniset kollegansa tai matkatoverinsa.
Tyhjyys on kertomuksissa kuitenkin alati läsnä. Vanki kokee tyhjyyden tunteen vapauduttuaan, seikkailija taas onnistuttuaan kaikessa, eikä rikastunut löytöretkeilijä pysty jättämään matkojaan, sillä hän ei kykene löytämään mitään muuta, mikä toisi mielekkyyttä hänen elämäänsä. Ja vaikka tavoitteiden saavuttaminen joskus toisikin päähenkilöille tyhjyyden sijaan aidon täyttymyksen, voi ulkopuolisten olla vaikea nähdä heidän elämässään mitään muuta kuin tyhjyyttä, kuten novellissa ”Unelma riittävästä levosta”. Monessa novellissa korostuukin absurdilla tavalla yksilön sisäisen todellisuuden ainutlaatuisuus: se mikä toiselle on tyhjää vain, saattaa toiselle olla olemisen ydin.
(Silene Lehto/ Sanojen aika)
Useimmat ovat ajautuneet tavoitteisiinsa sattumalta, kuten menestyksellisesti kaupallista valaanpyyntiä vastustava mies, joka ei oikeastaan piittaa valaista lainkaan, vaan haluaa vain kostaa valaanpyynnillä leipänsä ansaitseville kasvattivanhemmilleen. Toiset taas pyrkivät päämääriinsä unelmiensa ajamina, kuten novellin ”Seikkailija” päähenkilö, joka onnistuu kaikissa huikeissa hankkeissaan, kiipeämään korkeimmille vuorille ja hiihtämään Etelämantereen poikki, päinvastoin kuin epäonniset kollegansa tai matkatoverinsa.
Tyhjyys on kertomuksissa kuitenkin alati läsnä. Vanki kokee tyhjyyden tunteen vapauduttuaan, seikkailija taas onnistuttuaan kaikessa, eikä rikastunut löytöretkeilijä pysty jättämään matkojaan, sillä hän ei kykene löytämään mitään muuta, mikä toisi mielekkyyttä hänen elämäänsä. Ja vaikka tavoitteiden saavuttaminen joskus toisikin päähenkilöille tyhjyyden sijaan aidon täyttymyksen, voi ulkopuolisten olla vaikea nähdä heidän elämässään mitään muuta kuin tyhjyyttä, kuten novellissa ”Unelma riittävästä levosta”. Monessa novellissa korostuukin absurdilla tavalla yksilön sisäisen todellisuuden ainutlaatuisuus: se mikä toiselle on tyhjää vain, saattaa toiselle olla olemisen ydin.
(Silene Lehto/ Sanojen aika)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
127