Häpeä

Naisen persoonallisuuden muuttaminen alkaa siitä ettei hän ole hetkeäkään tyytyväinen itseensä.
Sirkuseläinten koulutus, alokasaika, yliopistot, kuulusteluun kuljetus pitkin käytäviä, kaikessa on kysymys samasta. Sirkuseläintä on ensin hakattu piiskalla viikko, niin että se on täysin vauhko kauhusta. Kun se sitten tekee ensimmäisen oikeansuuntaisen eleen tai yrityksen, se palkitaan heti.
Ranskassa oli kuningatar joka rakasti mielettömästi hovimiestä jossa ei erittäin hyvien hampaiden lisäksi ollut yhtään mitään. Se oli kaikille käsittämätöntä rakkautta. Mutta kuningatarkin on sirkuseläin. ja mies ymmärsi ettei naista saa tehdä onnelliseksi vaan onnettomaksi. Saada hänet kärsimään itsestään, olemaan toivoton itseensä. Ranskan kuningatar on vaihtanut pukua päivällistä varten, mutta mies haukkuu puvun ja itkevä kuningatar kipittää vaihtamaan toiseen. Mikään ei hänessä koskaan ollut kuin vialla.
Mutta jos nainen ei ole Ranskan kuningatar vaan köyhä vaimo ja mies juoppo, nähdään että älytön rakkaus haihtuu kohta. Minun asemani oli ennemmin kuninkaan ja hänen hovin pyykkärin, mitään sellaista tässä ei ollut eikä voinut olla. Hovimies yrittää päästä vastuuseen naisesta ja joutuu siihen, minä taas en alkuunkaan tahtonut sitä. Tahdoin tehdä hyvän teon, tahdoin itse muuttua, en muuttaa vaan nostaa näkyviin. Ja jotta se tapahtuisi, oli tuettava, pohjattava, kaivettava esiin ja istutettava. Kannettu vesi ei pysy kaivossa kuin lyhyen hetken, väitetään. Itse asiassa kaikilla on kaivossaan vain sitä vettä, mutta parhaat saavat siihen kustaan lantatuksi, ja se on sitten omaa. Tuntemattoman sotilaan alkukappaleessa on "lähellä Joensuun kaupunkia" melkein samassa kohtaa kuin "Liki Toukolan kylää" Seitsemässä veljeksessä.
Mikään tunnettu muokkaamisteoria ei siinä tilanteessa voinut tulla mieleeni. Minähän tahdoin korvata rikoksiani, sovittaa ja saada anteeksi, jättää jälkeeni legendan. Vanha piru tai erakko, ja kauneinta mitä on.
Avioeroni jälkeen olin sekaantunut tanssityttöön, jo teatterin johtoon kuuluvana. Olin jo sadistin ja hirviön maineessa, mutta heltynyt lääpälleni onnesta, kun romanssi joka oli kuin musikaalin aihe: Apulaisjohtaja ja Revyytyttö, liikutti ja kuohutti kaikkia. Minua katsottiin kuin uusin silmin. Kesti tosiaan hetken ennen kuin tajusin että se lämpö ja ihastus, inhimillinen vastaanotto, oli halveksuntaa. Astuipa sekin samaan paskaan kuin muutkin! Nyt et voi katsella alaspäin meihin! Näytitpä mitä olet! Esitit perkele niin kovaa, mutta pehmenitpä paska!