Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Juha Joutsia

Kokoteksti
Linkki vie kokotekstiin Kirjasammon ulkopuolelle.

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

Henkilöt, toimijat

Alkukieli

Tekstinäyte

Rason rusthollissa valmistettiin taaskin pitoja. Niitä oli siellä ollut taajaan, milloin häitä, milloin hautajaisia, pienemmistä pidoista puhumattakaan. Eihän se ihme ollut: perhe oli suuri, paljon nuoria naitettavia, paljon vanhoja haudattavia.

Kaiken viikkoa oli pidetty kiirettä. Kokki, sotamiehen leski Emma Klinga, oli tuotu jo sunnuntaina, ja maanantaina hän oli isännän, Kalle Kustaanpojan kanssa käynyt kaupungissa. Mahdottomat kuormat he sieltä olivat tuoneet kotiin: kahvia, sokeria, vehnäjauhoja, ryynejä, väskynöitä, rusinoita ja kaikenlaisia ulkolaisia sokerileivoksia. Ja kuitenkin olivat juomatavarat noudettavat eri hevosilla. Ne tuotiin heinien ja olkien sisässä ja koreat, punaiset merkit oli pullojen kyljissä, kun niitä kannettiin puotiin. Kotona oli ennestäänkin juomia. Tupultti oli valmistettu jo joulun edellä. Se oli paksua kuin terva ja makeaa kuin siirappi, kun emäntä ja tyttäret kävivät sitä maistamassa. Viinaakin oli viimesyksyistä, ei tarvinnut ruveta ostamaan. Ja olisiko ostettu sitten ollut sen veroista! Olutta oli monta lajia, oli vanhempaa ja nuorempaa, valkeampaa ja mustempaa, eri lajit kutsuttuja vieraita, eri lajit kuokkamiehiä varten. Sillä tiesihän sen, että kuokkamiehiä oli tulossa — peninkulmien päästä niitä aina ennenkin oli tulvinut Rasoon häihin.

Lumian emäntä oli tullut jo edellisenä päivänä. Hän oli näitä samoja Rason tyttäriä. Juuri Marian päivänä tuli viisi vuotta siitä, kun hänet Lumiaan vietiin. Ippilän emäntä, jonka häitä oli juotu viime vuonna, oli jo pari kertaa sinä päivänä pistäytynyt entisessä kotitalossaan katsomassa häävalmistuksia. Ippilä oli nimittäin, kuten Rasokin, Keihäsjärven rannalla ja niin likellä, että siellä saattoi pistäytyä siunaaman aikana.

Kotona Rasossa oli vielä kaksi tytärtä, vanhin Helena, jolla ei ollut onnea rakkausasioissa, ja keskimmäinen Iita, joka näytti olevan syntynyt vanhaksi piiaksi.

Paljon oli sisarilla puhumista, kun he yhteen joutuivat. Olisi luullut heidän vuosikausia olleen erossa, niin heillä riitti juttua. Mutta se johtui siitä, että he olivat niin rakkaat sisarukset. Yhteiset huolet varhaisessa nuoruudessa olivat heidät yhdistäneet. He olivat jääneet pieniksi äidistään — vanhin, Kalle, oli äidin kuollessa seitsemännellätoista vuodellaan ja Juha vasta kolmannella. Siihen asti oli äidin tarmo pitänyt taloa pystyssä ja lapset olivat saaneet kasvaa huolettomina. Mutta kun äidin maahanpaniaisten jälkeen vieras väki kyläkakkuineen oli hajaantunut, aukenivat äkkiä lasten silmät. He huomasivat, että heidän isänsä oli raihnainen ukko, joka ei tullut toimeen ilman viinaa. Ja kun hän taas joi viinaa, niin hän tuli kipeäksi. Ensi kerran, kun lapset joutuivat sairauskohtauksen todistajiksi, hätääntyivät he ja luulivat kuoleman tulevan. Mutta vähitellen he tottuivat isän sairauteen. Kalle rupesi kulkemaan työväen perässä ja johto oli isän käsissä vain nimeksi. Helena ja Marjaana ottivat haltuunsa emännyyden. Edesvastuuntunne kehitti heitä ja he kävivät ennen aikojaan täysiksi ihmisiksi.

Yksi ainoa heistä pysyi lapsena ja sai nauttia huolettomuuden makeutta: se oli Juha. Kun tytöt häärivät varhaisesta aamusta myöhään iltaan, niin täytyihän olla joku, jota he saivat pitää hyvänä, jonka kanssa he saivat leikkiä ja kaarestaa. Ja ketäs he olisivat pitäneet hyvänä, jollei Juhaa. Voi nyt kuitenkin, kuinka sitä olikin mukava naurattaa ja kutitella. Se oli paitasillaan hypännyt sängystään, pannut kädet silmien eteen ja vilkuili sormien lomitse sisariin, jotka olivat asettuneet kyykylleen lattialle, syli auki, valmiina vastaanottamaan paitaressua. Äkkiä päästi lapsi iloisen naurun ja karkasi sylistä syliin, jotta pellavankarvainen tukka liehui. Herttainen se oli se pieni Juha! Ja niin tottelevainen ja hyvä lapsi! Ei sitä tarvinnut rangaista. Lieneekö se pariakaan kertaa eläissään saanut selkäsaunaa. Eikä se silloinkaan olisi muiden sisarten mielestä ansainnut, vaan oli se Iita, joka tahtoi, että sitä joskus kuritettaisiinkin. Ja hänkin teki sen sulasta rakkaudesta.

Sisarukset rakastivat kaikki toisiaan, mutta varsinkin Juhaa. Vaikka Juha jo oli suuri poika, he koettivat kaikin keinoin säästää häntä. Hänen ei oikeastaan tarvinnut muuta tehdä kuin olla heidän hauskuutenaan. Hän viritti heille tulen keittiön takkaan, hänet otettiin portinavaajaksi, kun he läksivät kyläilemään. Ja niinä öinä, jolloin isä oli sairaana ja kaikkien muiden täytyi herätä hieromaan ja hoitamaan, suljettiin ovi visusti siihen huoneeseen, missä Juha makasi.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

293

Kustantaja

Kieli