Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Me emme lannistu

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Viena Korhosen teos, romaanikilpailumme voittaja, on kuvaus siirtoväen paluusta sodan tuhoamaan Kainuuseen. Tekijä on elänyt mukana kotiseutunsa järkyttävän tragedian ja sen urhean nousun, ja hän elävöittää Pohjolan kansan pystypäisen isänmaanrakkauden harvinaisella näkemysvoimalla. Teos sai heti valtavan menekin - jo ennen kirjan ilmestymistä oli siitä otettava kaksi painosta, yhteensä 16.ooo kpl.

(WSOY)

- - -

Romaanissa kerrotaan kainuulaisten evakkojen paluusta tuhotulle kotiseudulleen talvisodan jälkeen. Kirjan päähenkilöitä ovat Hilja ja Antti ja heidän pikkutyttärensä Johanna. Antti on menettänyt talvisodassa toisen kätensä. Puutteesta ja uuden sodan uhkasta huolimatta kylän evakot aloittavat uutteran jälleenrakennuksen toinen toistaan auttaen. Johanna sairastuu ja kuolee, mutta Hilja alkaa odottaa uutta lasta, mikä tuo hänen ja Antin elämään lohduttavan toivon paremmasta huomisesta. Elämänusko joutuu kuitenkin koetukselle, kun uusi sota alkaa ja desantteja epäillään liikkuvan jo kotimetsissäkin.

Kirjailija on omistanut teoksensa talvisodassa kaatuneitten veljiensä muistolle.

(Kajaanin kaupunginkirjasto - Ryysyrannasta maailman parhaaseen kylään)

Kirjallisuudenlaji

Henkilöt, toimijat

Tapahtumapaikat

Konkreettiset tapahtumapaikat

Tapahtuma-aika

Tarkka aika

Alkukieli

Tekstinäyte

Suo-ojituksen näkeminen vavahdutti häntä arvaamattomasti. Syvään hengittäen mudan tuoksua hän katsoi pitkin kaivamaansa ojaa ja tunsi näkemästään selittämätöntä iloa. Oja oli kaunis selväpiirteisyydessään. Se oli hänen talonpoikaisten käsiensä luoma taideteos, paljon puhuva kaikessa yksinkertaisuudessaan. Nyt hän ymmärsi seisoessaan tässä kirpeänhajuisten suoyrttien lemun ympäröimänä, miksi hän oli kauhistunut ajatusta, että hänen pitäisi muuttaa alaa ja valmistua johonkin käsi-invaliidille sopivaan ammattiin. Ei, hän oli kainuulainen talonpoika synnyltään ja sydämeltään. Hän tajusi voimakkaasti maan läheisyyden niinkuin sinä järkyttävänä hetkenä, jolloin hän haavoituttuaan oli saanut jonkin aikaa maata jäätyneitten multakokkareitten päällä veren vuotoon menehtymäisillään. Silloin hän oli tajuttomuuteen sammuvan katseensa edessä nähnyt tämän suo-ojan suoran, määrätietoisen tyyneyden, ja hän oli ajatellut sen ulottuvan ikuisuuteen. (s. 142–143)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ilmestymisaika

Sivumäärä

208

Kieli

Kääntäjä

Alanimeke

romaani

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

263

Kustantaja

Kieli