Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Harkinta-aika

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

18. hääpäivä prahalaisen ravintolan kattoterassilla ei suju niin kuin Jouni oli etukäteen suunnitellut. Rakkaudentunnustukset jäävät sanomatta, kun vaimo ilmoittaa haluavansa avioeron. Merituuli on löytänyt uuden miehen. Kuka ja ennen kaikkea Miksi jäävät vaille vastausta.

Raumalainen vanhempi rikosylikonstaapeli Jouni on juuri jäänyt vuorotteluvapaalle. Tarkoitus oli remontoida yhteistä kotia, mutta nyt hänelle jääkin loputtomasti aikaa pohtia eron syitä ja koota elämänsä sirpaleita. Jouni muuttaa veneeseensä, jossa hän kuuntelee asettamiensa salakuunteluvälineiden kautta entisen kotinsa uutta elämää. Hän haluaa edelleen olla osa vaimonsa elämää - vaikka vain kuuntelevana korvana - ja ennen kaikkea hän haluaa tietää, miten Merituuli perustelee avioeronsa uudelle miehelleen. Pohdintojensa ja salakuuntelun lomassa Jouni remontoi lukiolaistyttärensä ensimmäistä omaa asuntoa, jonka omistaa Merituulin uusi miesystävä.

Harkinta-aika on päiväkirjaromaani, jossa Jouni purkaa ahdistustaan ja hämmennystään. Jouni on tavallisen hyvä mies. Hän ei ole lyönyt vaimoaan, ei ole ollut uskoton eikä juopotellut ylenmäärin. Perhe ja työ ovat olleet hänen elämänsä keskipisteet ja hän rakastaa yhä vaimoaan. Siksi ero on suuri yllätys.

Jounin eroprosessia Palviainen kuvaa realistisesti lakonisen huumorin ja kielileikittelyn läpi.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Jukka-Pekka Palviaisen romaani menee suoraan asiaan. Prahassa, Jounin ja Merituulin hääpäivänä, nainen ilmoittaa jättävänsä miehensä. Hänellä on toinen. Tästä alkaa miehen kiirastuli.

Kahteen osaan jakautuva kertomus on komedian kaapuun kietaistu selviytymistarina. Rikostutkijana työskentelevä Jouni asentaa suhteittensa avulla kuuntelulaitteet Merituulin asuntoon. Kuunteleminen voi olla välillä tylsää, mutta itse tarina ei.

Lopulta herää kysymys, olisiko kannattanut puhua ja kuunnella jo hieman aiemmin.

Vapauttavaa luettavaa vakavasta aiheesta. Huumorilla, lempeästi.
(Johnny Kniga)

Päähenkilöt

Alkukieli

Tekstinäyte

PRAHA
torstai 1.7.2004


Kahdeksannentoista hääpäivämme iltana Sinä kerrot jättäväsi minut. Syömme kananrintaa ja couscousia ja juomme valkoviiniä ravintola Bazaarin kattoterassilla. Ihastuimme puutarhaan, jossa kaiken vihreän keskellä on lyhtyjä, puhtaan valkeaa hiekkaa kuin jauhettua marmoria sekä ympäristöön kuulumattomia huonekaluja, kuten raskastekoinen tummanvihreä sänky. Arvasimme kyllä, että paikka on turistien suosiossa ja hinnatkin lähentelevät suomalaisten ravintoloiden hintoja.
Juuri lyhtyjen takia Sinä halusit tänne. Sinä halusit oikean lavastuksen kirjoittamaasi näytelmään. Olen aina ihaillut draamantajuasi. Tosin tämä ympäristö sopisi kai paremmin kosinnan kuin eron näyttämöksi.
Alkava hämärä sytyttää lyhdyt. Minä en todellakaan tiedä, miten tähän asiaan pitäisi suhtautua. Kysyn, onko olemassa jokin syy. Sinä katsot alas puutarhaan. Et katso minua silmiin, kun kerrot, että Sinulla on toinen.
Minä en kysy, kuka se on. Minä en halua nyt edetä Sinun käsikirjoituksesi mukaan. Totta kai Sinä olet varautunut hankaliin kysymyksiin. Minä haluan olla hankalampi.
En kysy, kuinka kauan olette pitäneet peliänne. En väitä, ettei se kiinnosta minua, mutta saan sen selville myöhemmin, niin kuin kaiken muunkin. Nyt tahdon Sinun kärsivän edes hitusen verran, kun minä kärsin joka helvetin solullani.
Sinä katsot minua kysyvästi. Sinun on vaikea kestää puhumattomuuttani. Rakkaani, me elämme nyt minun käsikirjoitukseni mukaan, vaikket Sinä sitä vielä ymmärrä.
Tarjoilija pysähtyy pöytämme viereen ja kysyy englanniksi, onko kaikki hyvin. Minä en sano mitään. Sinä valehtelet minunkin puolestani. Sinultahan se käy.
Hymyilet kyynelten läpi ja sanot, ettei tämä ole maailman loppu. Minäkin kuulemma löydän vielä jonkun. En sano mitään. Edes sitä mitä ajattelen. Että tämä ei todellakaan ole maailman loppu, mutta tämä on henkilökohtainen konkurssi. Yhtiökumppani hylkää minut ja ulosottomies saapuu ovelle kantaen viikatetta. Tosin Sinä nauraisit sellaiselle puheelle. Sinä uskot minua vain silloin, kun en ole tosissani. Enkä minä oikeasti tee mitään itselleni. Minulla on liian vähän hävittävää.
Saan vihdoin suuni auki ja kysyn, ottaako huora jälkiruokaa. Sinä, joka olet aina vihannut kliseitä, heität lasillisen tšekkiläistä valkoviiniä kasvoilleni. Sen jälkeen Sinä marssit pois Bazaarin kattoterassilta. Pois meidän parisuhteestamme.
Minä kuivaan itseni ulkoisesti, kastelen sisäisesti. Tšekkiläinen olut on taivaallista. Minä istun puutarhan sängyn vieressä. Kuvittelen, miten illan päätteeksi kiipeän sänkyyn ja vietän siinä seuraavan yön ja jatkan juhlimista seuraavana aamuna. Sillä nythän on syytä juhlaan. Minä olen vapaa mies. Minä olen eronnut, sinkku ja poikamies. Minä olen kultahippu keski-ikäisten naisten silmissä, koska en juo kohtuuttomasti, en lyö ollenkaan ja minun kaltaisiani on vapaana paljon vähemmän kuin kunnollisia naisia. En tiedä, onko kunnottomia enemmän, mutta sellaista en halua. En toista Sinun jälkeesi. Nyt olisi viisasta pitää pää muutenkin kylmänä naisten suhteen, mutta minä en halua olla viisas. Kenelläkään ei ole oikeutta vaatia minulta sellaista tässä tilanteessa. Toisaalta en minä kyllä tunteen tasollakaan kaipaa nyt naista, paitsi Sinua. Sinua minä kaipaan jo nyt. Eikä se ole mikään ihme. Vielä tunti sitten minä juhlin kanssasi hääpäivää. Minun piti sanoa, että Sinä olet kaunis ja minä rakastan Sinua. Sellaiset vuorosanat lukivat minun käsikirjoituksessani. Niitä en ehtinyt sanoa. Ne sanat saa sanoa nyt joku muu. Tai ei kuka tahansa muu, vaan se iki-ihana uusi ystäväsi, joka jumaloi maata Sinun jalkojesi alla vielä hetken aikaa. Mutta kyllä sekin vielä loppuu. Jos ei suhde, niin jumalointi ainakin. Kai Sinä sen tiedät? En ole koskaan pitänyt Sinua tyhmänä tai haihattelijana. Enkä pidä nytkään. Sanon sen siksi, koska Sinulla on tapana tulkita minua rivien välistä väärin.
Väitetään ihmisen näkevän elämänsä elokuvana, kun hän kuolee nopeasti, mutta tietoisena lähestyvästä kuolemastaan. Minä juon neljättä Pilsner Urquellia ja näen silmieni edessä sen rakkauselokuvan, jonka yhdessä käsikirjoitimme, ohjasimme, näyttelimme; kuvasimme, äänitimme, valaisimme, puvustimme, leikkasimme ja järjestelimme. Loppuratkaisun Sinä teit yksin minulta lupaa kysymättä, minun mielipidettäni haluamatta. Jos tässä pöydässä istuisi nyt lääkäri, haluaisin toisen mielipiteen. Minä istun tässä yksin. Tavallaan Sinä istut minua vastapäätä. Sinä tulet istumaan kaikissa pöydissä minun kanssani vielä pitkään.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

220

Kustantaja

Kieli