Jumala on kauneus

Jumala on kauneus – lyhyt ja onnistunut nimi Paavo Rintalan taiteilijaromaanille. Kirjan on innoittanut pohjalaisen taiteilijan Vilho Lammen elämä ja työ, mutta Rintalan itsensä mukaan kirjaa ei pidä käsittää hänen elämäkerrakseen.
Ilmiselvää on kuitenkin Lammen töiden samankaltaisuus romaanin päähenkilön kärsimyksestä ja piinasta syntyneiden maalausten kanssa, myös Rintalan kirja kasvaa taiteesta, yksityiskohtaisesti ja havainnollisesti kuvatuista tauluista. Taiteilijan raskas vaellus luomistapahtumasta toiseen, taulusta toiseen on kirjan dramaattinen juoni: ennen muuta taiteilijan sisäinen taistelu, kamppailu kauneuden puolesta, sellaisena kuin se käytiin aina katkeraan loppunsa taiteilijan sielussa. Ja sellaisena kuin se tulee esiin hänen töissään. Ja taiteilija taisteli: ulkona pakkasessa hän maalaa kunnes hänen sormensa jäätyvät. Hän matkustaa Pariisiin elääkseen vielä suuremmassa yksinäisyydessä kuin kotona, lohtunaan kirjakauppojen painojäljennökset ja museoiden ihmeelliset maalaukset. Jokainen vaihe antaa hänelle uutta tietoa, hän kehittyy ja muuttuu ja joka kerta hän kuvittelee tavoittaneensa juuri sen oikean. Mutta pian hänet valtaa jälleen epäilys. Kun lopulta hänen ystävänsä eivät enää ota häntä vastaan, kun hän ei löydä yhtään kuuntelijaa ajatuksilleen, hänen hämmentyneen sydämensä taakka tulee liian raskaaksi. Romaanin taiteilija maalaa omaa tuskaansa, tuska on myös kirjan loppuakordi: tuska jonka kamppailu kauneudesta synnyttää, tuska joka antaa avaimen kauneuteen.