Liljateatteri

Liljateatteri on kertomus nuoresta kiinalaistytöstä nimeltä Lian ja hänen kipeistä ja uskomattomista kokemuksista Kiinan lähimenneisyyden melskeisenä ajanjaksona, jota sanotaan kulttuurivallankumoukseksi. Tarina vie lukijan vankileiriltä pekingiläisen sivistyskotiin, slummiasumuksiin ja koulumaailmaan. Liljateatteri on romaani, mutta se on syntynyt Lulu Wangin omista nuoren tytön tunnoista ja kokemuksista, jotka eivät jättäneet häntä rauhaan.

Lianin äiti on historian opettaja ja isä lääkäri. Kulttuurivallankumous hajottaa heidän kotinsa perheidyllin. Isä on toimitettu Gansun erämaahan kauas perheestään ja Pekingistä. Tytön ollessa 12-vuotias äiti lähetetään ojennusleirille, ja Lian joutuu nuorison vastaanottokeskukseen. Lianilla puhkeaa vaikea ihosairaus, ja hän ”pääsee” äitinsä luokse leirille, missä Lianille järjestyy opettajiksi maineikkaita Kiinan älymystön edustajia, jotka olivat nyt ”vankileirin käärmeitä ja lehmänsieluj”. Lian viettää puolitoista vuotta leirillä. Sen nuorimpana asukkaana hänellä on vapaa pääsy kaikkialle, myös vankien itsekritiikki- ja syytöskokouksiin.
Kun Lian ja hänen äitinsä pääsevät vapaiksi, Lian palaa entiseen kouluunsa ja tapaa jälleen myös ystävänsä Kimin, köyhän työläisperheen tyttären, jolla on kolmanteen kastiin kuuluvana murheellinen ja kova kiusatun kohtalo. Tyttöjen läheinen ystävyyssuhde on molemmille apu ja tuki herkässä elämänvaiheessa, jolloin he huomaavat itsessään ensimmäiset merkit naisen arvoituksellisesta sukukypsyydestä ja heräävästä seksuaalisuudesta.
(takakansi- ja lieveteksti)