Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Kuumatka
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Erkki Ahonen on määritellyt kirjansa Kuumatka näin: "Päiväkirja viikolta jolloin ihminen ensi kerran uskalsi mennä kuun lähelle." Teos muistuttaa monella tavoin Paperihanskat-romaania, jossa miespuolinen päähenkilö tilittää omia tuntojaan suhteessa lapsuuteensa, vaimoonsa, lapsiinsa, työhönsä, viinaan, seksiin ja yhteiskuntaan. Tällä kertaa tilitys on aavistuksen verran intiimimpää, ei rohkeudellaan, vaan pikemminkin surumielisyydellään, tietynlaisella synkkyydellään. Ja nyt kirjailijan ajatukset pyörivät vahvasti tieteellisten, erityisesti fysiikan, kysymysten ympärillä.
Kuumatka on myös erinomainen kuvaus kirjailijan työstä. Jo käsitteeksi on muodostunut se, että taiteilijalla tulee olla onneton lapsuus ja nuoruus. Näin Ahosellakin ja tälle murheellisuudelle hän muistaa olla katkera. Kuitenkin hän ottaa omien lastensa kanssa opikseen ja suhtautuu näihin psykologisen ymmärtävästi, jos kohta hieman opettajamaisesti toimii tarkkailijana.
Suhde vaimoon ei ole helppo. Sitä ei myöskään ole taiteilijan muusan osa. Kirjailijan suurinta ristiriitaa, yksinäisyyden, jota tarvitaan ideoiden syntyyn ja itse kirjoittamiseen, ja sosiaalisuuden, josta saa materiaalia kirjoihin, tasapainoilua, Erkki Ahonen pohtii varsin riipaisevasti: "En tarvitse toveria. Varsinkin saunassa ideoin niin vimmatusti, että kylpytoveri vain häiritsisi. Vaimokaan ei ole toveri. En ole tutustunut häneen vielä, mikä usein harmittaa häntä. Istun enimmäkseen huoneessani ja kirjoitan, mietin. Tiheä yksinäisyys on parasta."
Ennen kaikkea kirjailijaa painaa huoli itsensä, ja laajemminkin nähtynä yksilön, suhde yhteiskuntaan. Tunne siitä ettei kykene ratkaisemaan itselleen asettamia ongelmia, oli sitten kysymys kaljanjuonnista, rahojen riittämisestä seuraavan kuun laskuihin tai maailman suistumisesta suppiloon. Voidaanko silloin edes keskustella kuumatkojen hyödyllisyydestä, siitä mistä piti alun perin kirjoittaa?
[Kiuruvetisiä kirjailijoita]
Kuumatka on myös erinomainen kuvaus kirjailijan työstä. Jo käsitteeksi on muodostunut se, että taiteilijalla tulee olla onneton lapsuus ja nuoruus. Näin Ahosellakin ja tälle murheellisuudelle hän muistaa olla katkera. Kuitenkin hän ottaa omien lastensa kanssa opikseen ja suhtautuu näihin psykologisen ymmärtävästi, jos kohta hieman opettajamaisesti toimii tarkkailijana.
Suhde vaimoon ei ole helppo. Sitä ei myöskään ole taiteilijan muusan osa. Kirjailijan suurinta ristiriitaa, yksinäisyyden, jota tarvitaan ideoiden syntyyn ja itse kirjoittamiseen, ja sosiaalisuuden, josta saa materiaalia kirjoihin, tasapainoilua, Erkki Ahonen pohtii varsin riipaisevasti: "En tarvitse toveria. Varsinkin saunassa ideoin niin vimmatusti, että kylpytoveri vain häiritsisi. Vaimokaan ei ole toveri. En ole tutustunut häneen vielä, mikä usein harmittaa häntä. Istun enimmäkseen huoneessani ja kirjoitan, mietin. Tiheä yksinäisyys on parasta."
Ennen kaikkea kirjailijaa painaa huoli itsensä, ja laajemminkin nähtynä yksilön, suhde yhteiskuntaan. Tunne siitä ettei kykene ratkaisemaan itselleen asettamia ongelmia, oli sitten kysymys kaljanjuonnista, rahojen riittämisestä seuraavan kuun laskuihin tai maailman suistumisesta suppiloon. Voidaanko silloin edes keskustella kuumatkojen hyödyllisyydestä, siitä mistä piti alun perin kirjoittaa?
[Kiuruvetisiä kirjailijoita]
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tarkka aika
Asiasanayhdistelmät
Asiasana tai oma avainsana
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.