Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Ihmekasvi
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Martti Pöyhösen esikoisteos, romaani ”Nuoria ihmisiä” herätti ilmestyessään huomiota raikkaudellaan, vankalla realismillaan ja eloisalla henkilökuvauksellaan. Nämä piirteet ovat leimaa antavia myös hänen uudelle romaanilleen ”Ihmekasvi”. Martti Pöyhönen kertoo siinä pääkaupungissa virkamiehenä toimineen Heikki Niemelän paluusta maalle, kotiseudulleen, hänen yrityksestään menestyä vihannesviljelijänä ja hänen taistelustaan kauppapuutarhansa puolesta. Tarinan kehykset ovat yksinkertaiset, harvoilla viivoilla vedetyt, mutta niiden puitteissa on luotu tiivis, monisärmäinen ja tosi kuva vaikeuksien keskellä kamppailevasta ihmisestä. Ulkoiset vastukset: vihamielinen luonto ja kireä taloudellinen tilanne eivät yksin ole esteenä hänen pyrkimyksilleen. Päähenkilön kohdalta tuodaan romaanissa esiin myös sisäinen ongelmapiiri: avioliitto ja suhde perheeseen, sopeutuminen uusiin elämänmuotoihin. Terävä yhteiskuntasatiiri ja poliittisen elämän varjopuoliin kohdistuva kritiikki avartavat edelleen romaanin sanottavaa ja tuovat kertomukseen virkistävää lisäväriä, kärkevyyttä ja huumoria.
(takakansiteksti)
(takakansiteksti)
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Tekstinäyte
Mieletön on maailman meno ja ihmisten elämä, ja vaikeaa on niiden jotka tämän ymmärtävät, tulla tyhmien kaltaisiksi. Todistuksena tästä kerron seuraavan tarinan.
Varhaiskevään aamuna saapui korpikylän pienehköön kartanoon muuan mies. Likaiset lumivallit reunustivat vielä tietä. Hanget vajuivat, sihisivät sulaessaan. Valon paljous sokaisi silmiä, sitä tuli avaralta taivaalta ja heijastui lumenrippeiltä, joita vielä makasi alavilla mailla harmaina riekaleina, mutta katosi jo etelärinteiltä salaperäisesti kuten talvikin. Niityn laidalla metsän varjossa oli vielä lunta, huomenna sitä ei ollut.
Pihan laidassa oli sauna ja saunakamari joen rannalla riippakoivun vierellä. Ovi raottui, ja tulijaa kurkistivat vanhan naisen epäluuloiset ja vihaiset kasvot, valjut huulet kylmänsinertävinä. Saattoi arvata hänen ajatuksensa: mitä se tänne tulee! Elämää ja olemaan? Hööh!
Varhaiskevään aamuna saapui korpikylän pienehköön kartanoon muuan mies. Likaiset lumivallit reunustivat vielä tietä. Hanget vajuivat, sihisivät sulaessaan. Valon paljous sokaisi silmiä, sitä tuli avaralta taivaalta ja heijastui lumenrippeiltä, joita vielä makasi alavilla mailla harmaina riekaleina, mutta katosi jo etelärinteiltä salaperäisesti kuten talvikin. Niityn laidalla metsän varjossa oli vielä lunta, huomenna sitä ei ollut.
Pihan laidassa oli sauna ja saunakamari joen rannalla riippakoivun vierellä. Ovi raottui, ja tulijaa kurkistivat vanhan naisen epäluuloiset ja vihaiset kasvot, valjut huulet kylmänsinertävinä. Saattoi arvata hänen ajatuksensa: mitä se tänne tulee! Elämää ja olemaan? Hööh!
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
204