Leijat Helsingin yllä

Kukaan ei tiennyt paremmin kuin vanhat kertojat: jokaisella tarinalla on alkunsa.

***


He tekevät pitkän kierroksen sakeaakin sakeammassa sumussa. He suuntaavat Huopalahdentielle ja kääntyvät kohta Tarvontielle, ajavat Suvelaan ja Espoon kirkolle asti. Siellä he kaartavat puolivalmiille kehätielle, ajavat koilliseen, tulevat Nurmijärventielle, kääntyvät takaisin kaupunkiin ja ajavat Pasilan, Käpylän ja Viikin kautta Myllypuroon ja Puotinharjuun. Sitten he seuraavat Itäväylää keskustaan päin, ohittavat Kallion ja Taka-Töölön ja koukkaavat Ruskeasuon ja kautta takaisin Munkkivuoreen.

Kaupungin yö on aavemainen, autio ja merkillinen, heidän toveruutensa on kovasuista mutta lämmintä. Sinä yönä kukaan ei pane merkille seikkaa, josta kaikki neljä ovat jo saaneet aavistuksen viime kuukausina baarissa poltellessaan ja pelatessaan pajatsoa loputtomasti: he ovat ajautumassa erilleen. Jacke ja Kimpo ovat edelleen raggareita ja työläismodseja nahkatakkeineen, buutseineen ja karskeine töksäytyksineen. Sekä Benno Ceder että Dani Bexar ovat sen sijaan alkaneet pukeutua pehmeisiin, väriltään maanläheisiin paitoihin joissa on psykedeelisiä kuvioita. He ovat antaneet hiustensa kasvaa pitkiksi että ne kehystävät heidän kasvojaan melkein tyttömäisesti. Ei: sinä yönä he unohtavat sellaiset erot, sinä yönä he ovat Kehä- ja moottoriteiden Ritareita, se yön on heidän ja kermanvalkoisen Saabin.

Go ask Alice when she's ten feet tall: on tammikuu 1971, perjantain ja lauantain välinen yö, taivas on pilvessä ja Helsinkiä peittää sametinmusta pimeys, kun Jacke Petterson vetää käsijarrusta ja kermanvalkoinen Saab lennähtää kumit ulvoen Huopalahdentieltä moottoritielle. Sitten Jacke päästää irti käsijarrusta.

Hän tekee sen juuri oikealla hetkellä (hän on niin sanotusti lainannut autoa iltana toisenakin sinä talvena ja hänestä on kehittynyt melko taitava): takaosa heittelehtii vielä muutaman sekunnin, mutta sitten raskas auto matkustajineen aikaa taas kulkea suoraan. Heti kun Jacke tuntee tienpinnan pitävän uudelleen, nojautuu hiukan taaksepäin, kiljuu "Jiiiih-uuuu!" ja painaa samalla kaasun pohjaan.

Niin: on taas yksi niistä öistä, Kehäteiden Ritarit koolla ja kokoonpano on entinen: Jacke, Kimpo, Benno ja Dani. Sekä Benno Cederin että Dani Bexarin viimeiseksi muistikuvaksi jää että he istuvat takapenkillä, Bennolla on Philips-merkkinen ruskea nauhuri sylissään ja hän kelaa parhaillaan nauhaa takaisin, sillä he ovat juuri soittaneet Jefferson Airplanea ja haluavat kumpikin kuulla uudestaan White Rabbitin. Jälkeenpäin molemmat miettivät hyvinkin usein Sattumaa ja Kohtaloa ja sen sellaista, sillä eriskummallisinta on että syynä on juuri White Rabbit, talvipukuinen jänis. He ovat hetki sitten ohittaneet Tuomarilan hevostallin, tulleet kukkulan harjalle ja Bembölen risteyksen valot näkyvät jo; aivan pian alkaa alamäki, pitkä ja suora tie avautuu heidän edessään ja kilometrien pituinen katulamppujen rivi jatkuu kaukaisuuteen kuin kylmänpaljasta valoa hohtava helminauha; avaruuden valo, autiuden valo ympäröi yön pimeydessä pojat, jotka marin, keskarin ja musan ansiosta tuntevat itsensä kaksi ja puoli metriä pitkiksi; "far out", Benno Ceder mumisee, "hitto ku mä oon pilvessä", Dani sanoo ja sormeilee laiskasti rewind-nappia, sillä hän on sinä iltana polttanut enemmän kuin tavallisesti. juuri silloin se tapahtuu: jänis yrittää juosta tien yli ja ilmestyy heidän eteensä vain kahdenkymmenen metrin päässä. Jacke Pettersson ei tosiaankaan ole kovassa pöllyssä, 0.6 promillea kirjoittaa patologi lausuntoonsa joitakin tunteja myöhemmin; Jacke reagoi vaistomaisesti, yrittää väistää ja painaa samalla jarrua kaikin voimin. Auto lähtee luisuun, mutta se ei valitettavasti auta jänistä; etuvasemmalla kuuluu vaimea tömähdys, mutta silloin pyörät ovat jo irronneet tienpinnasta ja Saab kulkeutuu oikealle kohti ojaa, missä se kierähtää ympäri ensin yhden ja sitten toisen kerran, mikä ehkä on syynä siihen että sekä Benno että Dani pelastuvat. Sillä Benno sinkoutuu ikkunasta ulos auton pyöriessä ympäri. Samalla vauhti hiljenee, minkä ansiosta isku ei ole niin kova kuin se voisi olla, kun sisälle jääneet kolme muuta matkustajaa paiskautuvat kallionseinämään. Sitten tulee joka tapauksessa hiljaista, aivan kuolemanhiljaista, on vain murskaksi mennyt kermanvalkoinen Saab, höyry joka yhä nousee autonromusta ja Benno Cederin vaikerrus, sillä hän makaa lumessa ja on tajuissaan koko ajan. Dani Bexar on sen sijaan tajuton, kun hänet hitsataan irti romusta. Sekä Jacke Pettersson ja Kimpo Malm ovat jo kuolleet, kun poliisi ja palokunta ehtivät paikalle: lehtitietojen mukaan onnettomuus tapahtui kello 01.20 auton ajaessa 120 km/h.