Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Muisto
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Hannu Mäkelä tavoittaa tiiviissä romaanissaan hienosti dementoituneen vanhan naisen pirstaloituneen todellisuuden. Nainen viettää viimeistä päivää omassa kodissaan ennen kuin hänen poikansa toimittaa hänet hoitokotiin tai sairaalaan. Nainen toimii itse minäkertojana, hänen mielensä liikkuu yhtä aikaa menneessä ja nykyhetkessä, oman kodin tuttuus katoaa ajoittain, esineet vaihtavat paikkaa, ovenkahvat, vieraita ihmisiä tulee ovesta, eikä vanhus aina oikein hahmota pitäisikö heidät tuntea vai ei. Päähenkilöllä on kuitenkin tarve rakentaa jonkinlaista lineaarisuutta sirpaleiseen ja kaoottiseen arkeensa, keksiä selityksiä esineiden liikkuvuudelle, vieraille ihmisille, vaikka sitten epäloogisiakin.
Naisen poika häilyy taustalla, hänet kuvataan ainoastaan vanhuksen näkökulmasta, eikä vanhus aina tunnista poikaansa, ainoastaan tuttuus ja turvallisuus pysyvät samoina vaikka poika muuttuukin välillä vieraaksi. Mäkelä kirjoittaa lyyrisellä ja assosioivalla otteella, mielen kaaoksesta hahmottuu vähitellen naisen elämäntarina. Hannu Mäkelän teos on kiehtova kurkistus maailmaan, jonne oikeastaan ei ole mahdollista nähdä muuten kuin kuvitteellisen kautta.
(Silene Lehto/ Sanojen aika)
Naisen poika häilyy taustalla, hänet kuvataan ainoastaan vanhuksen näkökulmasta, eikä vanhus aina tunnista poikaansa, ainoastaan tuttuus ja turvallisuus pysyvät samoina vaikka poika muuttuukin välillä vieraaksi. Mäkelä kirjoittaa lyyrisellä ja assosioivalla otteella, mielen kaaoksesta hahmottuu vähitellen naisen elämäntarina. Hannu Mäkelän teos on kiehtova kurkistus maailmaan, jonne oikeastaan ei ole mahdollista nähdä muuten kuin kuvitteellisen kautta.
(Silene Lehto/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tapahtuma-aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Mistä minä tähän nyt kakun taion, juhlapäivänä. Sillä sellainen tunne tulee, että on juhla. Juhla, niin kuin ennen. Ja Erkin käsi siinä ja Arvikin ja kuppeja kymmenittäin ja se pitkä pöytä ja valkea tuuki ja hopeat ja pullat ja kakut ja sokurit; niin kuin taivaassa, ajattelin kerran, ja kirkossa, vaikka kirkossa en enää käynyt silloin, kun tuntui että… että Jumala ei sitä antanut mitä pyysin, antoi vain tämän…
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
kertomus
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
156