Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Laiva on lastattu
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Romaani pienessä merenrantakaupungissa puhjenneesta satamatyöläisten lakosta, jonka puitteissa pula-ajan yhteiskunnallinen kuohunta sekä ihanteellisen ylioppilasnuorukaisen ja verevän työläistytön rakkaustarina saavat runollisesti hehkutetun kuvauksensa.
(WSOY)
"Merenmaan runouteen on tullut elämäntunteen tiiviyttä ja kirkkautta. Hänen ihmistensä ympärillä on elävää ilmaa, ja romaanissaan hän on tavallista voimakkaammalla kädellä jakanut heille itsekullekin oikeutta." (Lauri Viljanen Helsingin Sanomissa)
- - -
Merenmaa yhteiskunnallisuus on vahvimmillaan teoksessa Laiva on lastattu, joka käsittelee oululaista satamalakkoa ja pula-ajan ristiriitoja. Teokseen on sisällytetty myös runsaasti työn iloa ja arvoa koskevaa ylistystä sekä ylioppilaan ja työläisen rakkaustarina.
Oulua muistuttavan satamakaupungin lastaajat ovat lakossa, koska heidän palkkojaan on alennettu. Satamassa tekevät töitä rikkureina muualta tulleet ja lestadiolaiset, jopa pappikin. Lampinen, "muualta tullut roikale", tekee sopimuksen Romulus-laivan lastaamisesta lastausyhdistyksen esimiehen Sarkkilan ohi. Lastausyhdistyksen miehet menevät hakemaan laivalta petturina pitämäänsä Lampista. Lampinen saa surmansa tapaturmaisesti vaijerissa roikkuvan lastin osuessa hänen päähänsä. Lakko loppuu ja laivoja päästään taas lastaamaan. Teoksen sivujuonena kulkee Sarkkilan tyttären Anjan ja Reko-papin tarina. Työläisperheen tyttö Anja rakastaa Rekoa, vaikka tällä on uskovaisen suvun poikana erilaiset lähtökohdat. Lakon päätyttyä Reko valitsee työmiehen osan papinkutsumuksen sijasta sillä: "Tärkeämpää kuin viedä henki voittoon on saada aineen valta horjumaan."
Lakkolaisten päättäväisyyttä on kuvattu saunomiskohtauksessa, jossa löylykilpailu mittaa miesten kestävyyttä ja periksiantamattomuutta. Hurja saunominen ajaa miehet haastamaan rikkurijohtajan vastuuseen teoistaan. Teoksessa kuvataan myös intensiivisesti lastaajien raskasta työtä Romulus-laivan ruumassa. Henkilöt edustavat erilaisia tyyppejä, joita on luonnehdittu osuvasti. Esimies Sarkkilan kuva muotoutuu rehdiksi ja myötätuntoiseksi, rikkuri Lampinen on leveärintainen naistennaurattaja, sosialisti Lantto sokea vihassaan ja Reko-pappi ihanteitaan käytännössä toteuttava nuori mies.
Teoksen aiheena ovat yhteiskunnalliset ristiriidat. Lakko on työväenliikkeen kaupunkiin tuoma uusi ase, joka rikkoo totutut asetelmat. Työväen vastakkaisena ryhmänä ovat työnantajat ja näiden kanssa samalla puolella olevat rikkurit ja lestadiolais-uskovaiset. Toisaalta kirjailijan myötätunto on työtätekevän ja vähävaraisen puolella, toisaalta hän pitää raskasta ruumiillista työtä ainoana tienä onneen ja jopa jumalan läheisyyteen. Anjan ja Rekon suhteella osoitetaan että rakkaus pystyy ylittämään sosiaalisten ryhmien rajat. Olavi Paavolaisen mielestä teos olisi kaivannut lisää kärjistystä sekä selvää irtautumista Merenmaan aikaisemmasta tyylistä ollakseen odotettu ajankohtainen yhteiskunnallinen romaani.
(Tuhannet tunteet, Kuopion kaupunginkirjasto - Pohjois-Savon maakuntakirjasto)
(WSOY)
"Merenmaan runouteen on tullut elämäntunteen tiiviyttä ja kirkkautta. Hänen ihmistensä ympärillä on elävää ilmaa, ja romaanissaan hän on tavallista voimakkaammalla kädellä jakanut heille itsekullekin oikeutta." (Lauri Viljanen Helsingin Sanomissa)
- - -
Merenmaa yhteiskunnallisuus on vahvimmillaan teoksessa Laiva on lastattu, joka käsittelee oululaista satamalakkoa ja pula-ajan ristiriitoja. Teokseen on sisällytetty myös runsaasti työn iloa ja arvoa koskevaa ylistystä sekä ylioppilaan ja työläisen rakkaustarina.
Oulua muistuttavan satamakaupungin lastaajat ovat lakossa, koska heidän palkkojaan on alennettu. Satamassa tekevät töitä rikkureina muualta tulleet ja lestadiolaiset, jopa pappikin. Lampinen, "muualta tullut roikale", tekee sopimuksen Romulus-laivan lastaamisesta lastausyhdistyksen esimiehen Sarkkilan ohi. Lastausyhdistyksen miehet menevät hakemaan laivalta petturina pitämäänsä Lampista. Lampinen saa surmansa tapaturmaisesti vaijerissa roikkuvan lastin osuessa hänen päähänsä. Lakko loppuu ja laivoja päästään taas lastaamaan. Teoksen sivujuonena kulkee Sarkkilan tyttären Anjan ja Reko-papin tarina. Työläisperheen tyttö Anja rakastaa Rekoa, vaikka tällä on uskovaisen suvun poikana erilaiset lähtökohdat. Lakon päätyttyä Reko valitsee työmiehen osan papinkutsumuksen sijasta sillä: "Tärkeämpää kuin viedä henki voittoon on saada aineen valta horjumaan."
Lakkolaisten päättäväisyyttä on kuvattu saunomiskohtauksessa, jossa löylykilpailu mittaa miesten kestävyyttä ja periksiantamattomuutta. Hurja saunominen ajaa miehet haastamaan rikkurijohtajan vastuuseen teoistaan. Teoksessa kuvataan myös intensiivisesti lastaajien raskasta työtä Romulus-laivan ruumassa. Henkilöt edustavat erilaisia tyyppejä, joita on luonnehdittu osuvasti. Esimies Sarkkilan kuva muotoutuu rehdiksi ja myötätuntoiseksi, rikkuri Lampinen on leveärintainen naistennaurattaja, sosialisti Lantto sokea vihassaan ja Reko-pappi ihanteitaan käytännössä toteuttava nuori mies.
Teoksen aiheena ovat yhteiskunnalliset ristiriidat. Lakko on työväenliikkeen kaupunkiin tuoma uusi ase, joka rikkoo totutut asetelmat. Työväen vastakkaisena ryhmänä ovat työnantajat ja näiden kanssa samalla puolella olevat rikkurit ja lestadiolais-uskovaiset. Toisaalta kirjailijan myötätunto on työtätekevän ja vähävaraisen puolella, toisaalta hän pitää raskasta ruumiillista työtä ainoana tienä onneen ja jopa jumalan läheisyyteen. Anjan ja Rekon suhteella osoitetaan että rakkaus pystyy ylittämään sosiaalisten ryhmien rajat. Olavi Paavolaisen mielestä teos olisi kaivannut lisää kärjistystä sekä selvää irtautumista Merenmaan aikaisemmasta tyylistä ollakseen odotettu ajankohtainen yhteiskunnallinen romaani.
(Tuhannet tunteet, Kuopion kaupunginkirjasto - Pohjois-Savon maakuntakirjasto)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
Reko on muun joukon mukana mennyt alas ruumaan. Ilmeisesti hän olisi päässyt vintturimieheksi, jos olisi halunnut, mutta hän tahtoo kokea ja tehdä työtä sen alkuperäisimmässä ja rehellisimmässä muodossa. Hänellä on kädessä lyhytvartinen koukku, niin kuin muillakin, ja sen avulla kiskotaan ja heitetään propsit pinoihin. Puut ovat vetisiä, raskaita ja liukkaita, ja kun ruuman pohja on saatu peittoon, alkaa jalkoja pahoin livettää. Yksi ja toinen kuupsahtaa nurin ja siinä saa totisesti pitää silmänsä auki, ettei saa propsin iskua päähänsä tahi polveensa. Miehet ovat vauhkoja ja kokemattomia, outo työ on mieluista ja kiihottavaa, koko laiva on kumisevine onkaloineen jotakin suuremmoista ja he rehkivät tunnin ja toistakin holtittomasti ja tarpeettomasti voimiaan kuluttaen. Mutta sitten alkaa alituinen kyykkyileminen ja nosteleminen tuntua kupeissa ja selkärangassa. Jalat jotka alituisesti saavat olla jännityksessä liukkaalla ja epätasaisella pohjalla, alkavat heltyä nilkan ja polvien kohdalta. Siellä ja täällä pysähtyy mies, oikaisten selkäänsä, ja heittää ympärilleen silmäyksiä, joissa on sekä arvostelun että tasaantumisen halua. Mutta ei siinä ole aikaa pitkälti pälyillä. Ponttuumiehet ovat päässeet vauhtiin ja uusi vintturimies oppinut taitonsa. Helvetillisen räminän ja huudon säestämänä keikahtelee yhä uusia, vettä roiskuvia tarakoita laivan pohjalle, missä ne äkkitempauksella hajoavat miesten jalkoihin,. Ja limaisten kourien ja köyristyvien selkien liikkeet jatkuvat katkeamattomana, uuvuttavana, vavahduttavana pakkona.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
227