Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Tähtipolku

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Otavan novellikilpailussa esiintulleen kirjoittajan lämmin ja herkkä esikoisromaani pienen tytön lapsuudesta

Tähtipolun päähenkilö on Urho ja Meeri Laitisen tyttö, ainoa lapsi, juuri lukemaan oppinut, kouluun menevä. Tapahtumapaikka on etelä-karjalainen rajakylä 1950-luvun alkupuolella.
Tytön kokemusten kautta tulee vähä vähältä näkyviin koko kylän elämä, tytölle tärkeät ihmiset niin kuin Nahkahuosuinen poika, Kaurapuurojättiläinen, äidin ja isän tutut työväentalolta, uskovainen suutari, suutarin Alma. Ja ennen muuta Kaurapuurojättiläisen äiti Bertta, tytön äidin työtoveri Kunnalliskodin pyykiltä; iloluontoinen ja selväjärkinen nainen, joka on tosi kova puhumaan.
Kylä elää muutosten aikaa ja aikuisia kuuntelemalla tyttö saa selville monia sellaisiakin asioita joita ei hänelle kerrota, isää ja äitiä sekä muita kyläläisiä uhkaavan työttömyyden. Toisaalta on tytöllä tukenaan koulu ja pyhäkoulu, arjen omat tärkeät askareet. Tytön maailma on sittenkin vielä voittopuolisesti hyvä, elämiseen houkutteleva.
(takakansiteksti)

Tapahtumapaikat

Konkreettiset tapahtumapaikat

Tarkka aika

Alkukieli

Tekstinäyte

Ikkunasta näin, että liiterin seinässä oli uusi ilmoitus, yhtä iso kuin Rajavartiostonkin. Äiti kaatoi teetä siivilän läpi kuppiin ja teki lähtöä Osuusliikkeeseen. Kastoin korpun teemukiin ennen kuin haukkasin. Kellonviisarit olivat alaviistoon.
- SUURI SENS-AATIO, rupesin lukemaan. - KAHL-EKUNING-AS EM ER KORKK-I ESIINT-YY TYÖV-ÄENTAL-OLLA. Pientä tekstiä en erottanut.
Osasin lukea. Nousin pöydästä ja jätin korpun mukiin vetelöitymään. Äiti roikotti nahkapalakassia toisessa, tyhjää vaarinkaljapulloa toisessa kädessään. Näin sen ilmeestä, että se oli kuullut ja oli hyvillään.
- Sanoha isälleis, äiti sanoi ja kävi pistämässä kassin ja kaljapullon hellanreunalle, että saattoi letittää tukan. Sillä oli tapana letittää, jos olin tehnyt jotakin kunnolla, vaikka ennestäänkin olisi tukka ollut siististi.
Kun äiti lähti kauppaan, otin seinältä ikkunaverhon vierestä kellertävän almanakan ja avasin sivun. Siinä oli kuvassa pieni poika, jolla oli isot saappaat ja iso hattu. Luin alta: »Leijonakello kestää.» Laitoin almanakan naulaan. Odotin, että isä tulisi verkoilta ja saisin sanoa. Solassa näkyi liikettä, kun kävin toisesta ikkunasta katsomassa. Aurinko paistoi polkupyörän takakumiin ja huomasin, että jotkut voikukat olivat avautuneet liiterin edustalla.
Join teen ja laitoin mekon päälle. Radio räsähteli aina, kun auto meni maantiellä. Ompelukoneen päällä oli pyykkikorissa Kunnalliskodin korjattavat vaatteet siististi lappeillaan ja rihmarullat neulatyynyn vieressä. Polkaisin muutaman kerran Singerin poljinta, siinä oli äidin aamutohvelit kyydissä. Vilkaisin vielä ilmoitusta, etten ollut nähnyt väärin. Voimamies pullisteli kuin äskenkin. Mitähän se EM ER tarkoittaa. Jos se on vihainen ja se tulee siitä.
Isä tuli pesuvadin kanssa sisään. Oli tullut ahvenia ja muutama särki.
- Kah, isä sanoi ja Työmiehestä karisi tuhkaa kalojen päälle.
- Mie ossaan nyt lukkee, sanoin ja tunsin että silmät pullistuivat päästä. - Näytänkö?
- Joha nyt, isä sanoi. - Mitä tässä lukkoo? Se oli Työmiesaski, jossa oli kiemuraiset kirjaimet vihreällä ja punaisella.
- TYÖM-IES, sanoin kuin olisin lukenut kannesta, vaikka tiesin muutenkin.
- Tietysti, isä sanoi. - Eipähä muutakaa. Mitäs lukkoo ... mitäs lukkoo, sanotaa nyt vaikka ... tässä!
Otin sanomalehden ja rupesin lukemaan kuvan vieressä olevaa tiheää kirjoitusta, johon isän peukalosta oli pudonnut kalansuomuja: »Nyt pyst-ytettä-vä hautapat-sa-s ei ol-e vai-n mui-istome-rkki, se on ver-tau-uskuva, sym-sym ... oli kansast-a, jolle vap-au-s on kalliimpi kuin e-läm-ä, opetusministeri Joh-anne-s Vi-rol-ainen», siinä luki.
- Niinpähä näkkyy lukevan, isä sanoi.
- Luvenko lissää, kysyin.
- Luve pois, mut elä äänee. Hajetaa jostai kirja, vaikka kirjastosta. Tai onha meillä se Risto Roopenpoika. Sehä ois mukava.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

romaani

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

190

Kieli