Hän ja minä

Minä olin talon ainoa poika. Käytyäni maanviljelysopiston rupesivat vanhempani syytingille ja minä otin vastaan hallituksen. Meillä oli komennot vähän vanhaan malliin. Vanhukset olivat pitäneet torppataloutta. Niitä oli meillä toista kymmentä, mutta ne tekivät yhteensä ainoastaan tuhatsataviisikymmentäkahdeksan hevospäivää ja yhdeksänsataakaksitoista jalkamiespäivää. Mökkiläiset lukuun ottaen oli lähes sadalla ja viidelläkymmenellä ihmissielulla kotinsa meidän maalla. Mutta nytpä otin minä ohjakset käsiini. En minä torpparein ja mökkiläisten veroja aikonut korottaa. Minulla oli muita aikomuksia. Panin toimeen uudenaikaisen viljelystavan ja karjatalouden, kotipellot laitoin salaojiin, ulkoniityt perkasin, ha'at harvensin. Ja niinkuin olin aina rakastanut suoraa ja suurta, niin minä ajattelin kuokituttaa pelloksi koko metsäalan kahden viljelysryhmän välillä, samaan linjaan ojittaa kaikki suureksi pelloksi, ettei sen ääreltä silmä toiseen ääreen kantaisi. Tätä tarkoitusta varten aijoin hävittää tieltäni järjestään kaikki metsäsaran torpat ja panna niiden peltotilkut yhteen taloon viljelysten kanssa. Minä olin laskenut, että siten voin kerran ruokkia toista sataa lypsävää ja noin kolmekymmentä hevosta.

Sitä metsäsarkaa, jossa enimmät torpat olivat, olikin jo alettu toiselta kulmalta hakata ja harventaa, niin että molempain peltoryhmäin mahtava yhteys häämötti sen läpitse, ja maailma alkoi arvailla minun aikeitani. Rikkaat ja suurivoimaiset ylistelivät minua, vähäväkiset pelkäsivät.

Semmoiset olivat minun aikeeni; mutta kävi toisin.