Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Äärettömän Hyvä Nainen

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Toivo Järveläisen lapsuus on karu: perheväkivaltaa, väheksyntää ja pelkoa. Äiti on lempeä ja ottaa vastaan lyönnit ja halveksunnan ja pakenee niitä uskontoon. Lapset kantavat kasvuvuosiensa traumoja ja ne heijastuvat heidän aikuisiän elämässään.

Äidin kuoltua hänestä paljastuu uusia, yllättäviä piirteitä: vahvuutta ja luovuutta. Vanhetessaan myös isä muuttuu ja särmät pehmenevät.

Näiden muutosten myötä Toivo ryhtyy kuvittelemaan itselleen onnellista lapsuutta. Vuosi vuodelta hän menee ajassa taaksepäin ja kääntää pahan hyväksi. Lapsuus on valoisa ja onnellinen, isä ja äiti tasapainoisia ja viisaita.

Päähenkilöt

Tapahtumapaikat

Konkreettiset tapahtumapaikat

Asiasanayhdistelmät

Alkukieli

Tekstinäyte

Äitini tuotti maahan kuolleen kamelin ÄHN-säätiönsä varoilla.
Hän valitsi Etelä-Suomesta suoran tien, 60 kilometriä pitkän, joka projektin ajaksi suljettiin liikenteeltä.
Tien alkupäähän hän naputteli lankunpätkään ison silmäneulan.
Hän silitti kamelia hellästi, koska se oli kuollut välinpitämättömyyden takia. ”Nyy sä pääse antama antteks”, hän kuiskasi värähtämättömään korvaan.
Erityisellä opetuslapsien kasaamalla laitteella hän venytti kamelin ruumiin ohuen ohueksi hartsilla vahvistetuksi langaksi, venytti ihan koko kamelin, luita myöten. Tienvarressa oli tungokseen asti väkeä kun lanka vedettiin varovasti suoraksi kesäkuivalle asvaltille, ja siitä tuli 50 kilometriä pitkä. Ne ihmiset, jotka tunkivat 50 ja 60 kilometrin väliselle osuudelle, loppusuoralle, saadakseen parhaat palat, pettyivät. Heidän hetkensä ei koittanut.
Nyt äitini astui lankulle, jonka alle oli asennettu pienet pyörät. Sirosti hän pujotti langan pään neulaan, sitoi sen kiinni lähtöpaikalle lyötyyn paaluun, ja sitten alkoi auto vetää häntä kohti langan toista päätä.
Ihmiset eivät tarkkaan tienneet mistä oli kysymys. Heillä oli eväät mukanaan. He pulisivat. Oli kuuma, he hikoilivat. Ja lanka juoksi neulan silmän läpi, ja äiti seisoi lankun päällä hiukan etukenossa, suksisauvoilla tasapainoa pitäen. Hänen hiuksensa hulmahtivat tuulenpuuskissa, sinikukallinen hame heilahteli. Vakavana hän toteutti vapahdusta kuin naispuolinen Jeesus. Ja kaikki katsojat, metsän tuoksu sieraimissaan, saivat siitä osansa, vaikka pitkästyivätkin tapahtuman hitauden takia.
Seitsemän tunnin kuluttua äiti pääsi langan loppuun. Ja niin hän osoitti, että on mahdollista panna kameli menemään neulansilmän läpi, ja aika helposti.
Kun tämä mistä projektissa oli kysymys, kerrottiin yleisölle niin että kaikki sen ymmärsivät, monet heistä tunsivat sisäisen potentiaalinsa kasvavan. He vapautuivat suurtekoihin: puuttui enää tilaisuus ja kykyjä. Vain yksi yritti ampua äidin.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

romaani

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

238

Kustantaja

Kieli