Hyvien ihmisten kaupunki

Kun joku menestyi kaupungissa, alkoi kiertää huhu, että siitä hän sai kiittää Libotzia. Kenestäkään ei voinut tulla kaupunginvaltuutettu ellei hän ollut ’haukkunut Libotzia’; sanomalehden toimittaja elätti vaimonsa ja kolme lastaan Libotzista piirtämillään pilakuvilla. Libotz oli nuorenpuoleinen, hiljattain kaupunkiin muuttanut asianajaja, käsittämättömän kunnollinen mies, joka ei halunnut eikä myöskään tehnyt kenellekään pahaa. Kaupunkilaiset vihasivat häntä kuitenkin lähes yksimielisesti tietämättä juuri muuta todellista syytä vihaansa kuin Libotzin ulkomuodon, josta kukaan ei pitänyt, ja nimen, joka oli kiukuttava ääntää. Libotzin kohtalona oli lapsesta saakka kärsiä raskaimman mukaan omasta sekä toisten puolesta ja hän oli jo aikaisemmassa vaiheessa oivaltanut osansa eikä sitä vastaan periaatteessa kapinoinut. Hänen isänsä oli umpikiero maalaiskauppias, joka vastapainoksi epärehellisyydelleen oli kouluttanut pojastaan lakimiehen, ja isä, jouduttuaan lopulta vaikeuksiin liiketoiminnassaan ja matkustettuaan poikansa luo vaatimaan apua, pani alulle tämän epäonnen kyseisessä kaupungissa hankkimalla hänelle juopon ja rähinöitsijän maineen.