Marttinen, Aira

Kirjoittaminen, varsinkin runojen on usein tuottanut minulle syvää tyydytystä ja onnellistuttanut minua niin kesken työpäivän kuin vapaan aikana. Minun oli helppo, kun halusin kirjoittaa, sulkea muiden keskustelu ulkopuolelle ja syventyä kirjoittamaan sen, jonka juuri sain...
Toisaalta ilahdutin työtovereita laulusanoituksilla niin, että voimme laulaen onnitella eläkkeelle lähtevää, 50 täyttävää jne.

Taiteilijat ovat ehkä Jumalan lemmikkejä, toiset liiankin herkkiä sairauteen asti. Minäkin sairastuin joskus lievästi yliherkkyyteen, mutta lohdukseni sain jopa ihania enkeli-ilmestyksiä. Usko onkin elämäni perusturva jo suvun perintönä. Paranin jo senkin avulla.
Perhe ja nykyisin isovanhemmuus on minulle suuri ilo, samoin monet ystävät. Kirjalliset piirit seurakunnissa ja muualla ovat rikastuttaneet elämääni. Aikanaan surin kun en päässyt oppikouluun vaikka olisin halunnut. Ikäluokalleni usein on käynyt niin, mutta kirjoittanut olen yhtä hyvin n. 5000 runoa ynnä novelleja, pakinoita ja satuja. Olen aina ollut nopea kirjoittaja ja kokeillut erilaisia tyylejä, myös aforismeja nimittäen niitä välähdyksiksi, pisaroiksi, tilkuiksi ym. Myös murretta... Yksi romaanikin on painamista vailla.

Terv. lukijalle Aira Marttinen

Elämäkertatietoa

Syntynyt
1931 Laitilassa, asuu Turussa

Opinnot
kansakoulu, kauppakoulun kursseja, kirjoittaja-, psykologian-, raamattu- ym. kursseja, lyhyempiä kieli- ja ammattiyhdistyskursseja

Ammatti
laaduntarkkailija, eläkkeellä

Harrastukset
lukeminen, tietysti kirjoittaminen, luontokävelyt, mökkielämä, ristikoitten ratkominen, seurakunnan raamattu- ja rukouspiiri, kirjalliset ja runopiirit, lasten perheet ja ystävät, kerhot

Palkinnot
Lasi- ja Posliinityöväen liiton henkiset kilpailut: ensimmäisiä, toisia ja kolmansia sijoja
1. ja 2. sija runokilpailuissa (VSP),
SNDL:n kirjoituskilpailun 2. sija,
Nuoren Voiman Liiton lauluteksti, 2. palkinto
Turun työväenopiston runokilpailu
Anna-lehden rakkausrunokilpailu, 2. palkinto

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Mukana antologioissa ja kokoomateoksissa
Arkinen juhla. Antologiatyöryhmä. 1978
Runoja sinulle. Suuri Suomalainen Kirjakerho 1979
Rakkaudesta sinulle. Suuri Suomalainen Kirjakerho 1982
Toisinajattelijan runot. Runoantologia. Nuoren Voiman Liiton Turun Siipi. 1982

Sikin sokin kellien. Turun Antologiaryhmä 1983

Ajassa mukana. Turun Antologiaryhmä 1984
Kohahtaa tuuli joella. Turun Antologiaryhmä 1989
Naisen nauru. Avoin kirja 1995
Ihmeitä sinulle. Suuri Suomalainen Kirjakerho 1995

Sävellettyjä runoja
Onnen soturit, säv. Matti Paananen
Kirkkojen Kristus, säv. Heimo Saksio
Aurinkokirkkoni, säv. Juhani Nurila
Kahisevat lehdet, säv. Kalevi Marttinen

Muuta
Pakinoita, artikkeleita ja runoja mm. lehdissä Laitilan Sanomat ja Kulmakunta.
Kirjoituksia 1940-luvulla Uuden Auran Nuorten nurkkaan nimimerkeillä Tutteli ja Tarja.

Tekstinäyte

Löydätkö helmen

Mastoko katkeaa purjehtijalta
putoaako kuohuihin aaltojen viedä
tuulten ajaa. Prinssini jaksathan
peräsintä hoitaa

purjeita koota.

Prinsessallesi aarteita tuoda
merien helmen
simpukan hioman.

Onnemme

usein liukuu käsistä
toteutuu puolittain.
Vaadimme liikaa ja menetämme kaiken
senkin, mikä jo oli käsissämme.

Paratiisin löytäjät

Öitten jälkeen valossa rannat
uimme aurinkoon
kuin paratiisin löytäjät.

Venekin lukotta
meitä varten
valmiina airot
tule - niin otamme
omamme vastaan.

Laiturin rakensimme
aamun valoon
unelmien matkoja yhdessä teimme.

Uskoimme löytävämme
veljeyden satamat
rauhan päämäärät
kaikkia varten.

Myrskyissä laituri
vaarassa murtua -
kannoimme kiviä
uusia lankkuja
tuulten käsiin

vieraitten tulla
löytää täältä
tulevaisuuden.

Istun ja kuuntelen yötä

Mustia piippuja nousee
savuiseen kaupungin iltaan
terävä koputus koron.
Katso en kulkijoita -
jossakin poissa täältä
vapaalla rannalla olen.
Unessa veneeni päästän.

Mustien piippujen takana
ankea taivaanranta
eilisen poistuvat askelet
haparoin porttia tuuleen.
Jokin jäi soimaan minussa
epävirettä epäilystä
tartun ja irrotan vuoroin.
Istun ja kuuntelen yötä.

Mustien piippujen takana
kalpeankeltainen taivas
alakuloista seinämää
ajatus harmaana kulkee.
Piirrän puistoa kadulle
oksien etsivin sormin.
Tavoitan laulusi kaukaa.

Mielisairaalan kokemuksia
Vieläkin joskus -

1. Vieläkin joskus
teen tahtomattani retkiä
siihen syksyyn
sen ruskan sokkeloihin.

Kevättä se ei koe koskaan.

Kuin kirjavia
syysvalossa ahdistuneita
ja varisevia lehtiä
kuin räikeästi maalattu
huutava vastalause.

2. Kuin painajaiseen

joudun siihen taas
ilman näköaloja.

Eksyn sokkeloihin -
keltaiseen murheeseen
kuin kuoleman eteiseen
ja kiihkeästi etsin
tietä ulos ja vapauteen.

Ote pakinasta Helli sanoi tarvitan kans

Hunteratti, sanovak meijä oma miähe koskan kullaks koton. Ei oikke löytyn semmost siippa. Tivatti sit äskeselt aihe antajalt, käyttäk hän omal vaimol niin kaunist kiält. Hän vakutt kotonaki puhuvas helli sanoi, ko naise nii ilostuva siit. Toise eppäilivä, toise ei. Leikki kai täsä jutus ol takan.
Mutt koettakast helli sanoi kaik. Ens joskus ja vähitelle siit voi tull tapa. Vois uurista koko suhte. On kirjotett et avioliittokin tarttis hoitta kon kukkast, eikä romantiikan tartt kualla nuaruutte. Luin kerra et runoje lukemine autta paremi rakkaure hoeros ko seksioppate. Hyvä sana lämmittä sanojaittiäski. Opetta lapsilleki hellyre alkke, ete opit väkivaltta. Herätä jo aamul. Nouse kulta lypsä lehmät (keitä kahvit). Herää armas, laita ruuat. Tekik se lypsäjä kaik tyä, mutt sai ainaski hyvän puhuttelu. Sit yks asi. Miähi niinko lapsiaki täyty hyvi hoitta, jos ova kippiöi. Kysel vointti ja taputell.