Läpinen, Ronni
Elämäkertatietoa
Syntynyt
29.5.1992 Turussa, asuu Littoisissa.
Harrastukset: historia ja kirjoittaminen.
29.5.1992 Turussa, asuu Littoisissa.
Harrastukset: historia ja kirjoittaminen.
Tekstinäyte
Tekstinäyte uudesta kirjasta, Ståhlbergin kartano
Toinen luku
Kesäkuusta 1849 maaliskuuhun 1850
Kului vain muutama kuukausi uuden pehtorin saapumisesta, kun rovasti Haglund kuulutti kirkossa, että pitäjälle oli perustettu satamavartiosto, joka tarkasti laivojen tuomat eläimet ja muun rahdin. "No voi tavaton. Miten me nyt saamme ne italialaiset kirjat läpi vartiostosta. Niiden tuonti Suomeenhan on kielletty", Kaarle Eerik huolehti, kun Ståhlbergit olivat iltapäivä teellä kirkonmenojen jälkeen. "Luulenpa tietäväni vastauksen. Meidän täytyy matkustaa Ahvenanmaalle ja purkaa lasti siellä. Sitten kuljetamme kirjat meriteitse kartanon pyykkirantaan ja ne ovat turvallisesti perillä", Kaarle selitti suunnitelmaansa. "Entä jos sielläkin on satamapartioita? Mitäs sitten tehdään", Kaarle Eerik muistutti ja vilkaisi huolestuneena äitiinsä. "Totta kai siellä on, Maarianhaminassa, mutta me menemmekin Getan kalastajakylään. Sama laiva joka tuo kirjamme on täynnä getalaisten kalastusvälineitä", Kaarle selitti pojalleen. "Miksi ne kirjat ovat kiellettyjä? Kirjojahan ne ovat siinä missä muutkin", Riikka-rouva ihmetteli. "Ne käsittelevätkin ortodoksisia jumalia ja kansoja ja kirkollisakatemian herrat ovat sitä mieltä, että kirja voisi johdattaa evankelisluterilaiset ortodoksiseen uskoon. Siksi ne ovat kiellettyjä." "Mitäs te kaksi sitten niillä kielletyillä kirjoilla aiotte tehdä?" vanharouva tiedusteli ja loi ankaran katseen jälkipolviinsa. "Eikö fammu muista, minuthan määrättiin huhtikuussa Viipurin raatihuoneen erikoisvälittäjäksi. Välitän kirjoja Viipuriin, koska useimmat viipurilaiset ovat kääntyneet ortodoksiseen uskoon. Tuomari Edgren ja kaupunginviskaali Plathan haluavat kaikkien kääntyvän ortodokseiksi", Kaarle Eerik kertoi, mutta silloin vanha Ellen raivostui. "Teistä kumpikaan ei lähde Ahvenanmaalle ja Kaarle Eerik ilmoittaa Viipuriin, eroavansa erikoisvälittäjän virasta!" Ellen langetti tuomionsa ja kopautti kepillä permantoon. "Mutta äiti, mitä sille lastille sitten tehdään?" Kaarle kysyi. "Kirjoitatte Getan kalastajakylän kirkkoherralle, että purkaa lastin laivasta ja heittää sen mereen. Ja Kaarle muistaa laittaa vähän rahaa mukaan, että kaikki onnistuu." Kukaan ei ruvennut väittelemään paronittaren kanssa, vaikkakin Kaarle Eerik ja Kaarle olivat toki katkeria. Riikka oli salaa mielissään, siitä että hänen anoppinsa kielsi miesten matkan, koska mitä siitäkin tulisi jos kirkollisakatemian herrat saisivat tietää Kaarle Eerikin toimista. Koko suku saatettaisiin saattaa häpeään.
Heinäkuussa kaupungin vanha suutari kuoli ja hänen talonsa jäi tyhjäksi. Talo oli sijainnut pyykkirannan kupeessa ja sille piti saada asukki. Pehtori ei suostunut sinne muuttamaan, koska hänellä oli hyvä asunto navetan vieressä. "Mitä jos perustaisi sinne pitäjän säätyläismiehille biljardikerhon?" Kaarle ehdotti. "Hyvänen aika Kaarle. Kyllä minä muistan luvanneeni sinulle kartanon maille vallan, mutta tässä asiassa aion sanoa sanani suoraan", Ellen hymähti pojalleen ja ajatteli, että mitä siitäkin tulisi jos kartanon mailla olisi joka viikko juopottelevia vanhoja herroja. "Minun mielestäni sinne voisi perustaa ompelimon. Sellainen on jo kuulemma minun kotipitäjässäni Ruovedellä ja Helsingissä kuulemma", Riikka sanoi ja siihen ajatukseen vanha paronitar näytti mielistyvän. "Sehän olisi hyvä jos käsistään näppärät torpan tytöt saisivat työtä, kotona loikomisen sijasta", Ellen tuki miniänsä ajatusta. "Sepän Signestähän tulisi mainio johtajatar, jollei Riikka itse halua. On kuulemma ollut pikkutyttönä tätinsä ompelimossa piikana ja saanut siellä näprätä jos jonkinmoisia pitsejä ja silkkejä." "Kysytään Signeltä. Hän saa ompelimossa vapaat kädet ja minä hoidan kangastilaukset", Riikka selosti. "Mutta mistä te aiotte saada varoja remontoimiseen, kankaaseen ja muihin tarvikkeisiin?" Kaarle kysäisi ja elätteli toivonkipinää biljardikerhosta. "Eiköhän tuollaiset rahasummat saa kartanon talouskassasta ja voihan syysmarkkinoilla myydä kartanon hedelmiä ja vihanneksia", vanha paronitar sanoi pojalleen ja katsoi tätä tuimasti. "Ja voisimmehan me pitää pienen esittelyjuhlan, jonne torpan tytöt voivat ommella muutaman puvun ja kankaan voi ostaa minun omilla rahoillani. On vähän isän perintöä sukanvarressa", Riikka sanoi, kun ei halunnut, että kaikki rahat tulisivat hänen anopiltaan ja talousrahastosta.
Niin alkoi vanhan suutarin töllin korjaaminen johon kaadettiin puuta kartanon omista metsistä ja tiiltä ostettiin kaupungin omalta tiilimestarilta. Peilit ja tapetit Riikka-rouva osti Turusta ja Ellen hoiti valaistuksen. "Minun mielestäni olisi ollut parempi jos sinne olisi pystytetty leipomo, niin olisi varmaan tuottanut, vaan mikä minä olen sanomaan mitä kartanon maille rakennetaan. Ellen-rouvan tahto on kaikkien laki", Ulrika-mamselli mutisi Evertille, kun he kartanon ruokasalista tiirailivat urakan edistymistä.
Toinen luku
Kesäkuusta 1849 maaliskuuhun 1850
Kului vain muutama kuukausi uuden pehtorin saapumisesta, kun rovasti Haglund kuulutti kirkossa, että pitäjälle oli perustettu satamavartiosto, joka tarkasti laivojen tuomat eläimet ja muun rahdin. "No voi tavaton. Miten me nyt saamme ne italialaiset kirjat läpi vartiostosta. Niiden tuonti Suomeenhan on kielletty", Kaarle Eerik huolehti, kun Ståhlbergit olivat iltapäivä teellä kirkonmenojen jälkeen. "Luulenpa tietäväni vastauksen. Meidän täytyy matkustaa Ahvenanmaalle ja purkaa lasti siellä. Sitten kuljetamme kirjat meriteitse kartanon pyykkirantaan ja ne ovat turvallisesti perillä", Kaarle selitti suunnitelmaansa. "Entä jos sielläkin on satamapartioita? Mitäs sitten tehdään", Kaarle Eerik muistutti ja vilkaisi huolestuneena äitiinsä. "Totta kai siellä on, Maarianhaminassa, mutta me menemmekin Getan kalastajakylään. Sama laiva joka tuo kirjamme on täynnä getalaisten kalastusvälineitä", Kaarle selitti pojalleen. "Miksi ne kirjat ovat kiellettyjä? Kirjojahan ne ovat siinä missä muutkin", Riikka-rouva ihmetteli. "Ne käsittelevätkin ortodoksisia jumalia ja kansoja ja kirkollisakatemian herrat ovat sitä mieltä, että kirja voisi johdattaa evankelisluterilaiset ortodoksiseen uskoon. Siksi ne ovat kiellettyjä." "Mitäs te kaksi sitten niillä kielletyillä kirjoilla aiotte tehdä?" vanharouva tiedusteli ja loi ankaran katseen jälkipolviinsa. "Eikö fammu muista, minuthan määrättiin huhtikuussa Viipurin raatihuoneen erikoisvälittäjäksi. Välitän kirjoja Viipuriin, koska useimmat viipurilaiset ovat kääntyneet ortodoksiseen uskoon. Tuomari Edgren ja kaupunginviskaali Plathan haluavat kaikkien kääntyvän ortodokseiksi", Kaarle Eerik kertoi, mutta silloin vanha Ellen raivostui. "Teistä kumpikaan ei lähde Ahvenanmaalle ja Kaarle Eerik ilmoittaa Viipuriin, eroavansa erikoisvälittäjän virasta!" Ellen langetti tuomionsa ja kopautti kepillä permantoon. "Mutta äiti, mitä sille lastille sitten tehdään?" Kaarle kysyi. "Kirjoitatte Getan kalastajakylän kirkkoherralle, että purkaa lastin laivasta ja heittää sen mereen. Ja Kaarle muistaa laittaa vähän rahaa mukaan, että kaikki onnistuu." Kukaan ei ruvennut väittelemään paronittaren kanssa, vaikkakin Kaarle Eerik ja Kaarle olivat toki katkeria. Riikka oli salaa mielissään, siitä että hänen anoppinsa kielsi miesten matkan, koska mitä siitäkin tulisi jos kirkollisakatemian herrat saisivat tietää Kaarle Eerikin toimista. Koko suku saatettaisiin saattaa häpeään.
Heinäkuussa kaupungin vanha suutari kuoli ja hänen talonsa jäi tyhjäksi. Talo oli sijainnut pyykkirannan kupeessa ja sille piti saada asukki. Pehtori ei suostunut sinne muuttamaan, koska hänellä oli hyvä asunto navetan vieressä. "Mitä jos perustaisi sinne pitäjän säätyläismiehille biljardikerhon?" Kaarle ehdotti. "Hyvänen aika Kaarle. Kyllä minä muistan luvanneeni sinulle kartanon maille vallan, mutta tässä asiassa aion sanoa sanani suoraan", Ellen hymähti pojalleen ja ajatteli, että mitä siitäkin tulisi jos kartanon mailla olisi joka viikko juopottelevia vanhoja herroja. "Minun mielestäni sinne voisi perustaa ompelimon. Sellainen on jo kuulemma minun kotipitäjässäni Ruovedellä ja Helsingissä kuulemma", Riikka sanoi ja siihen ajatukseen vanha paronitar näytti mielistyvän. "Sehän olisi hyvä jos käsistään näppärät torpan tytöt saisivat työtä, kotona loikomisen sijasta", Ellen tuki miniänsä ajatusta. "Sepän Signestähän tulisi mainio johtajatar, jollei Riikka itse halua. On kuulemma ollut pikkutyttönä tätinsä ompelimossa piikana ja saanut siellä näprätä jos jonkinmoisia pitsejä ja silkkejä." "Kysytään Signeltä. Hän saa ompelimossa vapaat kädet ja minä hoidan kangastilaukset", Riikka selosti. "Mutta mistä te aiotte saada varoja remontoimiseen, kankaaseen ja muihin tarvikkeisiin?" Kaarle kysäisi ja elätteli toivonkipinää biljardikerhosta. "Eiköhän tuollaiset rahasummat saa kartanon talouskassasta ja voihan syysmarkkinoilla myydä kartanon hedelmiä ja vihanneksia", vanha paronitar sanoi pojalleen ja katsoi tätä tuimasti. "Ja voisimmehan me pitää pienen esittelyjuhlan, jonne torpan tytöt voivat ommella muutaman puvun ja kankaan voi ostaa minun omilla rahoillani. On vähän isän perintöä sukanvarressa", Riikka sanoi, kun ei halunnut, että kaikki rahat tulisivat hänen anopiltaan ja talousrahastosta.
Niin alkoi vanhan suutarin töllin korjaaminen johon kaadettiin puuta kartanon omista metsistä ja tiiltä ostettiin kaupungin omalta tiilimestarilta. Peilit ja tapetit Riikka-rouva osti Turusta ja Ellen hoiti valaistuksen. "Minun mielestäni olisi ollut parempi jos sinne olisi pystytetty leipomo, niin olisi varmaan tuottanut, vaan mikä minä olen sanomaan mitä kartanon maille rakennetaan. Ellen-rouvan tahto on kaikkien laki", Ulrika-mamselli mutisi Evertille, kun he kartanon ruokasalista tiirailivat urakan edistymistä.