Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Naaras
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Naaras on kuin pyörivä kesäteatterin lava, jolle kirjailija suuntaa kohdevalon; yksi kerrallaan romaanin henkilöt saavat osansa esitettäväkseen.
Kirkkaimpaan valokeilaan jää seisomaan ensin Maria, sitten Martta. Maria on kaiken taakseen jättänyt keski-ikäinen nainen, joka odottaa vain rakkautta. Martta taas on kylähuora, joka kantaa roolinsa tyynen ylpeänä. Synkimmän osan esitettäväkseen saa Mikael, bisnessaarnaaja, joka on hionut taitonsa niin täydelliseksi, että naiset irrottavat korunsakin kolehtihaaviin. Hän on luvannut, että rikkaus ja menestys odottavat kaikkia muitakin, ei vain häntä.
Ja sitten on Pantteri. Kun valokeila osuu häneen, hän seisoo sinisenmustana ja kauniina, varuillaan ja valmiina kuin jännitetty jousi. Hän on mies, nuorukainen, melkein lapsi, lapsisotilas. Mistä hän astui tähän tarinaan? Se ei ole tärkeää. Tärkeää on, että Maria näkee hänet pihallaan. Aluksi Maria näkee vain eksyneen pojan, lapsen, jota täytyy suojella. Mutta Pantteri on mies:
”Pantteri ei myöskään pelännyt olla pehmeä ja hänellä oli kyky lukea toisen mielen liikkeitä. Pojassa oli ripaus naista ja Marian mielestä se vasta teki hänestä lopullisesti miehen.”
Niin Maria löytää rakkauden ja Pantteri turvapaikan, kunnes hänen on taas paettava.
Kuten kaikissa oikeissa saduissa, on tässäkin sadussa Prinsessa, Temppelin saarnaajan tytär, joka haluaisi oppia laulamaan kuin Madonna.
Sitten näyttämölle uivat joutsenet, ensin valkoinen, sitten musta. Joutsenet tuovat mukanaan kuoleman, tahtomattaan. Järvi muuttuu Tuonelan virraksi, mustaksi vedeksi.
Naaraan huuto kiirii ensin Marian suusta, kun hän kaipaa rakastettuaan, taas pakolaiseksi joutunutta Pantteria. Naaraan tuska on Martalla, joka kaipaa hukkunutta pientä poikaansa. Naaraan voimaa ja rohkeutta Martta tarvitsee, kun hän yrittää pelastaa Prinsessan ja silloinkin, kun hänen on suojeltava Pantteria ja piilotettava hänet.
Synkkien sävyjen lomassa on satiirin ja huumorin sävyttämää yhteiskuntakritiikkiä. Kuitenkin, elämäntehtäväänsä uskollisesti noudattaen kirjailija tekee tästäkin tarinasta rakkauden ylistyksen. Ja kuten kaikissa oikeissa saduissa aina, tässäkin sadussa paha saa palkkansa. Vai saako?
(Marjatta Yamamoto/ Sanojen aika)
Kirkkaimpaan valokeilaan jää seisomaan ensin Maria, sitten Martta. Maria on kaiken taakseen jättänyt keski-ikäinen nainen, joka odottaa vain rakkautta. Martta taas on kylähuora, joka kantaa roolinsa tyynen ylpeänä. Synkimmän osan esitettäväkseen saa Mikael, bisnessaarnaaja, joka on hionut taitonsa niin täydelliseksi, että naiset irrottavat korunsakin kolehtihaaviin. Hän on luvannut, että rikkaus ja menestys odottavat kaikkia muitakin, ei vain häntä.
Ja sitten on Pantteri. Kun valokeila osuu häneen, hän seisoo sinisenmustana ja kauniina, varuillaan ja valmiina kuin jännitetty jousi. Hän on mies, nuorukainen, melkein lapsi, lapsisotilas. Mistä hän astui tähän tarinaan? Se ei ole tärkeää. Tärkeää on, että Maria näkee hänet pihallaan. Aluksi Maria näkee vain eksyneen pojan, lapsen, jota täytyy suojella. Mutta Pantteri on mies:
”Pantteri ei myöskään pelännyt olla pehmeä ja hänellä oli kyky lukea toisen mielen liikkeitä. Pojassa oli ripaus naista ja Marian mielestä se vasta teki hänestä lopullisesti miehen.”
Niin Maria löytää rakkauden ja Pantteri turvapaikan, kunnes hänen on taas paettava.
Kuten kaikissa oikeissa saduissa, on tässäkin sadussa Prinsessa, Temppelin saarnaajan tytär, joka haluaisi oppia laulamaan kuin Madonna.
Sitten näyttämölle uivat joutsenet, ensin valkoinen, sitten musta. Joutsenet tuovat mukanaan kuoleman, tahtomattaan. Järvi muuttuu Tuonelan virraksi, mustaksi vedeksi.
Naaraan huuto kiirii ensin Marian suusta, kun hän kaipaa rakastettuaan, taas pakolaiseksi joutunutta Pantteria. Naaraan tuska on Martalla, joka kaipaa hukkunutta pientä poikaansa. Naaraan voimaa ja rohkeutta Martta tarvitsee, kun hän yrittää pelastaa Prinsessan ja silloinkin, kun hänen on suojeltava Pantteria ja piilotettava hänet.
Synkkien sävyjen lomassa on satiirin ja huumorin sävyttämää yhteiskuntakritiikkiä. Kuitenkin, elämäntehtäväänsä uskollisesti noudattaen kirjailija tekee tästäkin tarinasta rakkauden ylistyksen. Ja kuten kaikissa oikeissa saduissa aina, tässäkin sadussa paha saa palkkansa. Vai saako?
(Marjatta Yamamoto/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tarkka aika
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.