Ronkainen, Ilkka

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Kirjailijan omat sanat

"Aina voi kasvaa ja kehittyä."
"Asuin lapsuuteni Ylämyllyllä, josta muutimme Hyvinkäälle. Kuvaan muuttoa kirjassani "Hippi ja kommunisti" seuraavasti: "Kun arvioin nyt 50 vuoden jälkeen nuoruuttani ja opiskeluaikaani, päällimmäisenä on tunne, että olen aikamoinen onnen pekka. Olen kiitollinen vanhemmilleni, että he muuttivat Pohjois-Karjalasta Hyvinkäälle. Lapsuuteni muuttuessa nuoruudeksi vaihtui myös ympäristö maalaismaisemasta asvalttiviidakkoon. Opin hyvin nopeasti uuden talon tavoille. Oli myös onni, että tapasin hyviä kavereita, jotka johdattivat minut uuteen maailmaan. Kulttuurihyppyäni kuvaa siirtyminen Taisto Tammen lavatansseista Helsingin Kulttuuritalolle ihmettelemään Jimi Hendrixin kitaransoittoa."

Elämäkertatietoa

Asuinpaikka Jerevan, Armenia, vuodesta 2010. Naimisissa 2. avioliitossa, viisi lasta 1. avioliitosta.

Ylioppilas 1969, Hyvinkää.
Valtiotieteiden maisteri 1975, Turun yliopisto.
Tietotekniikan ja sisäisen asiantuntijuuden opintoja.

Tehnyt mittavan työuran organisaatioiden toiminnan, muutoksen hallinnan, johtamistapojen ja uusien tuotteiden/ideoiden kehittämisen parissa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

Konsultointityöhön liittyviä kansallisia palkintoja.
Luonnonsuojeluliiton hopeinen ympäristöpalkinto 2002.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Paikallisuuden muodonmuutos : johdatus kuntajohtamisen uuteen teoriaan ja käytäntöön. (yhdessä Tero Maksimaisen kanssa), Yritystaito 2002

Armenian vallankumouskirja. Books on Demand 2018

Useita työhön liittyviä julkaisuja.

Tekstinäyte

"Alkukevään aurinkoisena iltapäivänä Leino Rahikainen oli odottamassa Joensuu-Ilomantsi tien varressa Lapin sodasta palaavaa veljeään. Linja-autosta laskeutui punanaamainen, sodassa laihtunut, loppuun kuluneisiin armeijan sarkavaatteisiin pukeutunut lyhyenläntä ja kuivankälpeä mies, jolla oli päässä verikauha rennosti vinossa.

- Päästiväthän nuo vielä siut kottiin, totesi Leino iloisena.
- Päästivätpä hyvinnii, kun ei ollut ennee paikkoo, minne lähettee. Mitenkä out jaksellut?
- Tanssin rytkeessähän nuo illat nyt männöö, sanoi Leino naama hyväntahtoisessa virneessä.
- Että ou vielä aukaissut kauppoo?
- Ei olla. Sie muistat naapurkylän Humu-Jussin. Humu yritti suaha luppoo, muttei suanna. Nyt Humu tekköö mustan pörssin kauppoo. Valtion kortilla suapi voita 20 rammoo satasella, Humu myy sitä viisisatasella, eikä kysele kortteja.
- Katoh hyväkästä. Humuhan tekköö rahhoo kuin konekivvääri sylykkee pateja, tokaisi Rahikainen.

Rahikainen oli ollut ensimmäisten alokkaiden joukossa kummankin osapuolen voittoon päättyneen talvisodan jälkeen Joensuun lähelle Ylämyllyn Paloaukealle perustetussa varuskunnassa. Nopeasti vanhoista parakeista kokoon kyhätyt kasarmit eivät olleet häävi paikka varusmiespalveluksen suorittamiseen. Kesällä 1941 Rahikaisen piti päästä siviiliin, mutta se peruutettiin ja vanhat jäivät alkukesän viettoon Paloaukean hiekkakankaalle. Rahikainen siirrettiin 16.6.1941 Jääkärirykmentti 8:aan. Juhannuksen jälkeen tuli lähtö tekemään Suur-Suomea ja sen epäonnistuttua hänet lähetettiin vielä häätämään Saksan joukot Lapista. Niin Rahikaisen varusmiespalvelusta tuli viisivuotinen ja koko reissun sotilaskuria vastaan pullikoineelle annettiin kuitenkin kotiutuksen yhteydessä palkkioksi hengissä selviämisestä alikersantin jämät."

[Rahikainen. BoD, 2017, s. 5-6]