Tarina liehupartaisesta pikku sedästä

Tyyppi

kuvakirjat

Tekijä

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Olipa kerran pikku setä. Hän oli juuri niin tavallisen näköinen kuin pienet sedät yleensä ovat. Ja kuten monella muulla sedällä, tällä pikku sedällä oli parta. Mutta ei mikään tavallinen, vaan luultavasti koko maailman pisin parta. Talvella siihen oli mukava kietoutua ja kauniskin se oli. Lapsenlapset rakastivat sitä, he leikkivät siinä piilosta ja pukeutuivat siihen.

Kerran tapahtui jotakin kauheaa: Kerttu-kissa katosi jäljettömiin. Ja kun pikku sedän vaimo kuuli parrasta vienoa naukumista, ei ollut tehtävissä kuin yksi asia: naps parta poikki. Setä huokaili ja huokaili. Elämä ilman pitkää partaa oli kauheaa, kukaan ei enää edes tuntenut häntä kadulla. Mutta onneksi vaimo keksi ongelmaan oivallisen ratkaisun.

Hienon kuvituksen värit ja humoristiset yksityiskohdat vangitsevat niin pienet kuin isot lukijat.
Parta on pikku sedän todellinen ylpeyden aihe. Eikä se olekaan mikä tahansa parta, vaan parta, joka on ehkä pisin koko maassa. Ja onhan parrasta ollut sedälle vuosien varrella monen moista iloa ja hyötyä - ainakin rakennusmateriaalina lasten leikeissä kuin kaulahuivina talvisella bussipysäkillä. Niin asiat olisivat olleet kenties jatkossakin, ellei sedän vaimon kissa olisi eräänä päivänä kadonnut! Lopulta ainoa paikka, josta kissaa ei ole vielä etsitty, on parta. Ja niin, ennen kuin setä ehtii kissaakaan sanoa, katkaisee vaimo parran keittiön suurilla saksilla. Vaikka kissan löytyminen on iloinen tapaus, parran menettäminen tekee sedän hyvin surulliseksi. Mutta kuinka tehdä setä jälleen iloiseksi? "Kyllä minä jotain keksin", hänen vaimonsa ajattelee ja niin setä saa eräänä päivänä suuren lahjapaketin. Ja kun setä sen avaa, hänen silmänsä täyttyvät onnenkyynelistä, koska paketissa on...
(Adrianna/Okariino)