Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Siipirikon kuiskaus
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Talvi koettelee Aanaarin saamelaisperheitä, joista jokaisesta on tapettu isä, veli tai aviomies. Pirkkalaisten verilöylyn jälkeen kyläläiset ovat hajaantuneet, ja Soruia kantaa siitä syyllisyyttä. Hänen näkijänkykynsä voimistuvat, ja hän perii isältään tietäjän osan. Avuntarvitsijoita saapuu kaukaa, kun Soruian nimi kiirii ja alkaa herättää kunnioitusta, pelkoa sekä kateutta. Mutta Soruia ei saa rauhaa, sillä kuolleen Kaukomielen avoimiksi jääneet silmät vainoavat ja hän pelkää miehen palaavan tuonpuoleisesta. Lopulta pirkkalaiset tulevat, nyt Ruotsin kruunun veronkantajien kanssa, ja ylivaltaa on mahdoton vastustaa. Soruian kyvyt langettavat hänen ylleen epäilyn. Kirkon tuomio noituudesta on ankara.
Päivi Alasalmen aistivoimainen tarina herättää eloon saamelaiskulttuurin mystisen luontoyhteyden. Romaani kuvaa yhden ihmisen pelotonta taistelua mielivaltaista hallitsijaa vastaan sekä uhrautumista oman kansan ja rakkaiden puolesta. Tarinan maaginen huipentuma on sydäntäpakahduttavan kaunis. Siipirikon kuiskaus on Päivi Alasalmen historiallisten saamelaisromaanien trilogian päätösosa.
(Gummerus)
Päivi Alasalmen aistivoimainen tarina herättää eloon saamelaiskulttuurin mystisen luontoyhteyden. Romaani kuvaa yhden ihmisen pelotonta taistelua mielivaltaista hallitsijaa vastaan sekä uhrautumista oman kansan ja rakkaiden puolesta. Tarinan maaginen huipentuma on sydäntäpakahduttavan kaunis. Siipirikon kuiskaus on Päivi Alasalmen historiallisten saamelaisromaanien trilogian päätösosa.
(Gummerus)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Juoksin Pielpajärvelle asti ja siellä isä makasi silmät suljettuina, kasvot kattoon päin. Hän piti kädessään tuoretta havunoksaa kuin olisi ollut viemässä sitä tuliaiseksi jonnekin. Äiti istui hänen vieressään ja huojutti itseään. Hän lauloi laulua taivaalla lentävästä riekosta, joka kantoi nokassaan veripisaraa. Veripisara oli sen kuolleen puolison verta. Jos lintu joisi vettä, sitä pisaraakaan ei enää olisi. Siksi se ei enää koskaan juonut eikä syönyt.
– Isä kuoli aamulla, äiti sanoi, kun hän oli laulanut laulunsa loppuun. – Mistä sinä tiesit sen?
Istahdin isän viereen ja kosketin hänen kättään.
– Isä tuli hakemaan minua, kerroin.
– Isä kuoli aamulla, äiti sanoi, kun hän oli laulanut laulunsa loppuun. – Mistä sinä tiesit sen?
Istahdin isän viereen ja kosketin hänen kättään.
– Isä tuli hakemaan minua, kerroin.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
368