Kotimainen kirjallisuus 1990-luvulla

1990-luvulla kulutusjuhlat vaihtuivat lamakauteen. Suomi joutui säästökuurille ja yleinen turhautuneisuus levisi. Ilmapiiriä leimasi arvojen suhteellistuminen ja illuusiottomuus.

Kaunokirjallinen proosa oli runsasta ja nimekkeiden määrä kasvoi jatkuvasti. Lukijakunnat kuitenkin eriytyivät ja erikoistuivat esimerkiksi fantasia- ja dekkarikirjallisuuteen.

Proosassa suosituksi nousi minä-kertojan käyttö. Minä-kerrontaa edustivat mm. Irja Ranen Talvipuutarha ja Harri Tapperin Missä kurkien aura on. Muistelma kirjallisuuden lajina muuttui moninaiseksi, esimerkkinä Pentti Holapan fiktiivinen omaelämäkerrallinen romaani Ystävän muotokuva. Kirjailijat leikittelivät proosan yleisillä käytänteillä, esimerkiksi Kari Hotakainen romaaneissaan Buster Keaton ja Klassikko. Novellitaiturit Rosa Liksom ja Juha Seppälä parodioivat teoksissaan aikaisempaa kirjallisuutta ja ironisoivat todellisuutta.

Historia oli yhä tärkeä aihe monille kirjailijoille, esimerkkeinä Leena Lander, Ulla-Lena Lundberg, Olli Jalonen, Veronica Pimenoff, Erno Paasilinna, Ralf Nordgren, Joni Skiftesvik, Antti Tuuri ja Lars Sund. Nyt kuitenkin painotettiin enemmän menneisyyden vaikutusta ihmisten ajatuksiin nyt ja tulevaisuudessa. Uudenlaisen historiallisen romaanin perusteoksia on Olli Jalosen Johan-trilogia.

Ihmisen tulevaisuutta pohdittiin esimerkiksi Leena Krohnin novellikokoelmassa Matemaattisia olioita ja Kari Hotakaisen romaanissa Bronks.

1990-luvulla aloittanut runoilijapolvi hylkäsi modernistisen perinteen, ja uudesta runouskäsityksestä keskusteltiin vilkkaasti. Runouden maailmankuva muuttui moniarvoiseksi, ja yhden eheän selitysmallin tilalle tuli rinnakkaisia selityksiä. Yksilöllisyys nousi yhteisöllisyyden ohitse. Myös runouden kuvakäsitys muuttui ratkaisevasti. Runokuvia ei voinut enää tulkita kokemustiedon pohjalta, koska runo saattoi koostua hyvin monista elementeistä, kuten vahvoista intertekstuaalisista suhteista. Keskeisiä runoilijoita olivat muun muassa Jyrki Kiiskinen, Tomi Kontio ja Helena Sinervo.

1980-luvun lopussa alkanut romaanibuumi jatkui vahvana suomenruotsalaisen kirjallisuuden puolella. Tärkeitä kirjailijoita olivat mm. Kjell Westö ja Monika Fagerholm.

Lähteet

Finlands svenska litteratur 1900–2012. 2014.

Kurittomat kuvitelmat: johdatus 1990-luvun kotimaiseen kirjallisuuteen. 2003.

Suomen kirjallisuushistoria 3: Rintamakirjeistä tietoverkkoihin. 1999.

Särmä: suomen kieli ja kirjallisuus. 2016.

Koonnut Vaasan kaupunginkirjasto, 2017

Kiinnostaako 1990-luvun kirjallisuus? Tällä haulla löydät lisää 1990-luvulla vaikuttaneita kotimaisia kirjailijoita: 1990-luku

Lisätty Kirjasampoon 1.12.2017 / Elina