Kotimainen kirjallisuus 1930-luvulla

Teema
4.12.2017

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

1930-luku merkitsi Suomelle edistystä ja nykyaikaa. Radio ja gramofoni toivat kansan ulottuville kuunnelmat ja uudet "iskusävelmät". Ensimmäiset kotimaiset äänielokuvat – esimerkiksi Niskavuoren naiset – tulivat teattereihin, ja Suomi sai ensimmäiset omat filmitähtensä. Mutta vuosikymmen toi mukanaan myös lamaa, puutetta, poliittisia ääri-ilmiöitä, ja lopulta sodan, jossa Suomi menetti koko kaakkoisosansa.

Kirjallisuuden kannalta ilmapiiri oli 1930-luvulla konservatiivinen. Esimerkiksi lyriikkaa hallitsi mitallinen kertomarunous (mm. Heikki Asunnan tuotanto); vapaamittaista lyriikkaa kirjoittivat lähinnä vasemmistorunoilijat Katri Vala, Viljo Kajava ja Arvo Turtiainen. 1930-luvun runoilijoita olivat myös Uuno Kailas ja Saima Harmaja. – Aikakauden tärkeitä näytelmäkirjailijoita olivat Hella Wuolijoki, Agapetus (Yrjö Soini), Lauri Haarla, ja Aino Kallas.

1930-luvulta on peräisin moni kotimaisen kirjallisuuden romaaniklassikko, kuten työläisten asemaa käsittelevä Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa (1932). Samasta aiheesta kirjoittivat myös Helvi Hämäläinen läpimurtoteoksessaan Katuojan vettä (1935), sekä Tyyne Salminen romaanissaan Tuntematon huomen (1935). Vuosikymmenen harvoja modernistisia romaaneja olivat Volter Kilven tajunnanvirtatekninen Alastalon salissa (1933), Joel Lehtosen Henkien taistelu (1933), sekä Ihmiset suviyössä (1934), jonka kirjoittaja F. E. Sillanpää sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1939.

Toivo Pekkanen / MuseovirastoTehtaan varjossa (1932)Helvi Hämäläinen / MuseovirastoKatuojan vettä (1935)

Volter Kilpi / MuseovirastoAlastalon salissa (1933)Joel Lehtonen / Otavan kuva-arkistoHenkien taistelu (1933)

F. E. Sillanpää / MuseovirastoIhmiset suviyössä (1934)

 

Modernimpaa suuntaa edustivat myös Mika Waltarin Helsinkiin sijoittuvat teokset (Helsinki-trilogia, Appelsiininsiemen, Surun ja ilon kaupunki), sekä salapoliisiromaanit. Outsider (Aarne Haapakoski) kirjoitti jännitysromaanin Mustalais-suon arvoitus, ja hieman myöhemmin tulivat lukijoille tutuiksi Waltarin ja Marton Taigan komisariot Palmu ja Kairala. Myös käännösdekkareita julkaistiin, esimerkiksi Agatha Christien Lentävä kuolema ja Freeman Wills Croftsin Lentokone lähtee 12.30.

Mika Waltari / MuseovirastoAppelsiininsiemen (1931)Surun ja ilon kaupunki (1936)Isästä poikaan

Kuka murhasi rouva Skrofin? (1939)

 

Outsider eli Aarne Haapakoskir / Wikimedia CommonsMustalais-suon arvoitus (1931)

Aikakauden suomenruotsalaisia merkkiteoksia ovat Sally Salmisen ja Anna Bondestamin kansankuvaukset Katrina ja Panik i Rolleby, modernisti Elmer Diktoniuksen Janne Kubik, sekä Hagar Olssonin kehitysromaani Chitambo. Jarl Hemmerin En man och hans samvete käsitteli kansalaissotaa.

Sally SalminenKatrina (1936)

1930-luvulla jatkettiin lisäksi jo aiemmin alkanutta klassikkokirjojen suomennosohjelmaa ja käännettiin muutakin laatukirjallisuutta. Suomeksi saatiinkin teoksia mm. seuraavilta kirjailijoilta: Pearl S. Buck, Joseph Conrad, Honoré de Balzac, Alexandre Dumas, John Galsworthy, D. H. Lawrence, Thomas Mann, John Milton.

Osa aikakauden kirjallisuudesta on kestänyt ajan hammasta huonommin. Nykylukijoille ovat varmaan jääneet tuntemattomiksi esimerkiksi Simo Penttilän Sierranuevan sulotar, Eetu Kivelän Olen turmeltunut nuorukainen, nimimerkki Kirstin (Martta Aarnikotka) Maailman onnellisin konttorineiti, ja Laura Soinnen Miehen vankina.

Lähteet:
Suomen kirjallisuushistoria. 2, Järkiuskosta vaistojen kapinaan. Toim. Lea Rojola. 1999.
Suomen kirjallisuushistoria. 3, Rintamakirjeistä tietoverkkoihin. Toim. Pertti Lassila. 1999.
Finlands svenska litteratur 1900–2012. Red. Michel Ekman. 2014.

Saima Harmaja (1913–1937)

Saima Harmaja on yksi Suomen rakastetuimmista runoilijoista. Hän kuoli tuberkuloosiin vain 23-vuotiaana, ja kamppailu sairautta vastaan leimasi paitsi hänen lyhyttä mutta hehkuvaa elämäänsä, myös hänen tuotantoaan. Harmajan runot ja päiväkirjat puhuttelevat lukijoita yhä tänäänkin.

Harmaja syntyi akateemiseen helsinkiläisperheeseen. Hänen äidinpuoleinen isoisänsä oli kielitieteilijä Arvid Genetz eli runoilija Arvi Jännes. Lapsuus oli onnellinen, erityisesti perheen kesäkodissa Lohjanjärvellä vietetyt ajat. Harmaja alkoi kirjoittaa kertomuksia ja runoja heti, kun oppi lukemaan, ja 15-vuotiaana hän liittyi Nuoren Voiman Liittoon.

Harmaja sairastui keuhkotautiin jo 16-vuotiaana. Vaikeuksista huolimatta keväästä 1932 tuli kuitenkin Harmajan "elämän kevät": hän kuitenkin kirjoitti ylioppilaaksi, kihlautui ja julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa (Huhtikuu). Pian kuitenkin alkoivat taas raskaat ajat. Harmaja sairasteli ja suhde sulhaseen etääntyi. Surua toi myös siskon kuolema 1936, ja Harmaja itse kuoli keuhkotaudin seurauksena seuraavana vuonna. Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.

Harmaja sai runoihinsa vaikutuksia aikalaisistaan, esimerkiksi Uuno Kailaalta, mutta myös aikaisemmilta suurilta runoilijoilta, kuten Aleksis Kiveltä ja Dantelta. Harmajan tunteikkaista runoista välittyy voimakkaana sairaan ja yksinäisen nuoren tytön kärsimys ja tuska. Teemoina ovat nuoren elämän vimma, luonto, rakastuminen, epätoivo ja toivo sairauden edessä sekä lopulta kuoleman mysteeri.

Saima Harmaja julkaisi elämänsä aikana neljä runokokoelmaa, yllä jo mainitun esikoiskirjan lisäksi kokoelmat Sateen jälkeen (1935), Hunnutettu (1936) ja Kaukainen maa (1937). Harmaja sai Valtion kirjallisuuspalkinnon vuonna 1935 ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnon vuonna 1936. Hänen muistoaan vaalimaan on perustettu Saima Harmaja -seura.

 

Lähteet:
Wikipedia
Saima Harmaja -seura ry:n sivut

Tito Colliander (1904–1989)

Pietarissa syntynyt ja varttunut Tito Colliander on yksi 1930–1940-luvun huomattavimmista suomenruotsalaisista kirjailijoista. Collianderin monipuolinen kirjallinen ura ulottuu 1930-luvulta aina 1980-luvun alkuun. Läpimurtonsa hän sai vuonna 1937 romaanillaan Ristisaatto (Korståget), jonka taustalla ovat hänen omat elämänvaiheensa ja kääntymisensä ortodoksiseen uskoon. Colliander onkin yksi tärkeimmistä suomenruotsalaisen kirjallisuuden karelianisteista; karelianismi oli romanttinen suuntaus, jonka mielenkiinto ja kaipuu kohdistuivat Karjalaan ja idän ortodoksiseen kulttuuriperintöön.

Collianderin 1930-luvun tuotanto koostuu romaaneista, joissa Ristisaatto-kirjan tapaan heijastuvat kirjailijan idyllinen lapsuus Venäjällä ja kokemukset vallankumouksen aiheuttamasta sekasorrosta. Romaanissa Taina (1935, ei suomennettu) Colliander kirjoittaa pakolaisen tuntemasta levottomuudesta ja juurettomuudesta. Tärkeä teema Collianderin tuotannossa on myös ihmisen loppumaton kamppailu – surua, vanhentumista, sairautta ja hätää vastaan. Ratkaisua haetaan kreikkalais-ortodoksisesta mystiikasta. Tavoitteena on ihminen, joka toimii oman eettisen ymmärryksensä mukaisesti, jopa arkimoraalia vastaan, kuten teoksessa Armahda meitä (Förbarma dig, 1939). – Muita Collianderin 1930-luvun teoksia ovat muun muassa esikoisromaani En vandrare (1930) ja Huset, där det dracks (1932).

Collianderin myöhäisempään tuotantoon kuuluu romaanien lisäksi myös novelli- ja runokokoelmia sekä teologiaa käsitteleviä teoksia ja kaksi taiteilijaelämäkertaa. Collianderin pääteoksena pidetään nykyään vuosina 1964–1973 ilmestynyttä seitsenosaista muistelmasarjaa, joka on käännetty myös suomeksi. – Hän oli myös ortodoksinen pappi ja uskonnonopettaja sekä kuvataiteilija; nuoruudessaan hän toimi myös piirustuksenopettajana. Ansioitunut Colliander sai muun muassa Pro Finlandia -palkinnon (1968), Svenska akademin kunniapalkinnon (1969) ja Valtion kirjallisuuspalkinnon – useampaankin kertaan – sekä oli vuodesta 1970 yhdistyksen Svenska Litteratursällskapet i Finland kunniajäsen.

Lähteet:
Finlands svenska litteratur 1900–2012. Redaktör Michel Ekman. 2014.
Lappeenrannan maakuntakirjaston Carelica-kirjailijat sivusto
Wikipedia.

 

 

Koonnut Vaasan kaupunginkirjasto, 2017

 

Kiinnostaako 1930-luvun kirjallisuus? Tällä haulla löydät lisää 1930-luvulla vaikuttaneita kotimaisia kirjailijoita: 1930-luku

 

Lisätty Kirjasampoon 8.9.2017 / Elina