Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

27.1.2015

"Nyt minä rupean kertomaan veljestäni. Veljeni on Joonatan Leijonamieli, hänestä minä kerron. Tämä on melkein kuin satu, tai ihan vähän kuin kummitusjuttu myös, ja silti kaikki on totta. Vaikka ei sitä kyllä kukaan muu tiedä kuin minä ja Joonatan."

Näin alkaa kirja Veljeni Leijonamieli, joka on kenties yksi maailman klassikoista.

Korppu on vakavasti sairas, hän joutuu vain makaamaan sängyssään odottamassa kuolemaa. Onneksi hänellä on kuitenkin isoveli Joonatan, joka kertoo Nangijalasta, paikka jonne kuoleman jälkeen mennään.

Tulipalon sattuessa Joonatan kuitenkin joutuu Nangijalaan ensimmäisenä. Jonne Korppu pian seuraa häntä. Sielä kaikki näyttää olevan hyvin, mutta näin ei ole. Pian veljet saavat huomata, että Nangijala ei ole ihana, lopullinen päätepiste.

Veljeni leijonamieli on ihana, koskettava, surullinen, iloinen, herkkä ja ainutlaatuinen kirja. Se on satu, mutta se ei ole satu. Se on kaikkien luettava. (Brunojr / Sivupiiri)