Kotimaista eräkirjallisuutta on ollut olemassa jo suullisessa runoperinteessä. Aleksis Kiven metsästyskertomukset ja Juhani Ahon kalastustarinat olivat erää parhaimmillaan.
Varsinaisen eräkirjallisuuden aloitti kuitenkin 1920-luvulla A. E. Järvinen. Järvinen kirjoitti toistakymmentä alan klassikkoa: maalailevia kertomuksia kirveenkoskemattomista kairoista.
Veikko Huovinen (1927-2009) toimitti 1968 eräkirjallisuuden valikoiman Pohjoiset erätarinat. Huovisen havainnot pohjoisesta eränkäynnistä ja sitä kuvaavasta kaunokirjallisuudesta ovat yleispäteviä. Pohjoinen luonto ja Lappi ovat innoittaneet eräkirjailijoita enemmän kuin mikään muu alue Suomea.
Suuri osa Lappia ja lappilaisia kuvaavista kirjoista 1900-luvulla oli aiheeltaan nimenomaan eränkäyntiä tai retkeilyä. Onkin paikallaan päätellä, että eräkirjallisuus kuvastaa sitä, millaiseksi kansalaiset ja erityisesti eränkävijät hahmottavat pohjoisuuden ja pohjoisen elämänmuodon.
Lähteet:
Verkko-YKL - fiktiivisen aineiston lisäluokat: http://ykl.kirjastot.fi/fi-FI/lisaluokat/
Annamari Niskanen: Miehiä kylmästä maasta - Eräkirjailijoitten puheenvuoroja, julkaistu Saariselkä Nyt! -lehden verkkoliitteessä: http://www.saariselka.net/helmi05/jutut/kylmamaa.html
Markku Varis: Pohjoisia erätarinoita, julkaistu Oulun kaupunginkirjaston sivuilla: http://www.ouka.fi/oulu/pohjoista-kirjallisuutta/erakirjallisuus1
