10 pasifistista kirjaa

10 pasifistista kirjaa

Kirjahylly
Käyttäjän Tuomas Aitonurmi kuva
Tuomas Aitonurmi 23.2.2018
Kaikki kirjahyllyt

Pasifismi valittiin Kirjastot.fi:n palveluiden kirjallisuusupokkeen teemaksi maaliskuussa 2018. Millä tavoin kirjallisuus voi olla sodanvastaista, ja miten pasifismia lähestytään aatteena kirjoissa? Valitsin listalle viisi aihetta käsittelevää kirjaa Suomesta ja viisi muualta maailmasta. Teokset edustavat eri aikakausia ja lajeja tietokirjallisuudesta romaaniin ja runoon.

 

Svetlana Aleksijevitš: Sodalla ei ole naisen kasvoja (Progress 1988, suom. Robert Kolomainen ja Tammi 2017, suom. Pauli Tapio)

Nobelisti Svetlana Aleksijevitš kiersi haastattelemassa toiseen maailmansotaan osallistuneita veteraaninaisia vuosikymmeniä sodan jälkeen. Kertomukset ovat riipaisevia, ja sodan kauhut sekä niiden vaikutus myöhempään elämään tekevät kirjasta voimakkaasti sodanvastaisen.

Henrich Böll: Aadam, missä olit (Otava 1965, suom. Aaro Lassi)

Saksalainen Nobel-kirjailija Heinrich Böll kirjoitti vuosina 1947–1951 novelleja, joissa menneen sodan kaaos, mielettömyys ja karmeus tuntuvat lähellä. Kirjan sävyä on kuvattu kiihkeäksi ja "kirpeän solmuruoskan tavoin" suomivaksi.

David Grossman: Sinne missä maa päättyy (Otava 2011, suom. Markku Päkkilä)

"Aikamme suureksi sodanvastaiseksi romaaniksi" sanottu israelilaiskirjailijan teos kuvaa kahden ihmisen patikointia Galileassa ja heidän keskustelujaan, joissa sodan kauhistuttavimmat koettelemukset asettuvat rinnan vanhemmuuden riemujen ja ahdistusten kanssa.

Veikko Huovinen: Rauhanpiippu (WSOY 1956)

Huovisen satiirinen veijariromaani ilmestyi kaksi vuotta Linnan Tuntemattoman jälkeen, eikä rauhanaatteesta meillä juuri puhuttu. Sotaa ja siihen liittyviä ilmiöitä tarkastellaan päähenkilöiden, kersantti Milita Forton ja filosofi Petro Pacpipon, dialogien ja vaiheiden kautta.

Anu Kaipainen: Arkkienkeli Oulussa (WSOY 1967)

Anu Kaipaisen myyttejä hyödyntävässä romaanissa siirretään kysymyksiä pasifismista, seksuaalisesta vapaudesta ja moniarvoisuudesta Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden aikaan, Suomen sodan vuosiin 1808–1809.

Timo K. Mukka: Täältä jostakin (Gummerus 1965)

Kirjailijan omista, ristiriitaisista armeijakokemuksista syntyi vahva romaani mielen hajoamisesta ja protesti armeijaa vastaan. Talvi, pimeys ja jatkuva tappamiseen valmistautuminen sotivat taiteilija Tullin elämänhalua vastaan kirjassa, joka ei juuri saanut aikalaisilta ymmärrystä.

Kaarlo Sarkia: Kohtalon vaaka (WSOY 1943)

Sarkian viimeiseksi jäänyt runokokoelma ilmestyi sodan aikana, mutta siitä huolimatta ja itse-epäilyjen keskelläkin Sarkian pasifismi pysyy: ”Vaan silloin kohonnut lie korkeimpaasi, / kun kotimaatas enää täällä, tuolla / et nää, vaan ihmisyys on isänmaasi”.

Dalton Trumbo: Sotilaspoika (WSOY 1973, suom. Pentti Saarikoski)

Amerikkalaiskirjailijan klassikkoteos on monologimuotoinen, väkevästi ihmiseen vetoava pasifistinen romaani. Kirja kertoo ensimmäisessä maailmansodassa pahasti vammautuneen, sokean, kuuron, kädettömän ja jalattoman miehen yrityksestä päästä jonkinlaiseen yhteyteen ulkomaailman kanssa.

Antti Tuuri: Kylmien kyytimies (Otava 2007)

Aseella uhaten junaan keväällä 1918 pakotetun, sodan satoa siivoamaan joutuvan Jussi Ketolan tarinaa on sanottu yhdeksi vaikuttavimmista Suomen sisällissodan kaunokirjallisista kuvauksista. "Sanoin uudestaan, etten ollut kenenkään puolella, mutta ihmisten tappamista vastaan olin."

Kurt Vonnegut: Teurastamo 5 (Tammi 1970, suom. Juhani Jaskari)

Satiirin ja mustan huumorin mestarina tunnetun amerikkalaiskirjailijan teos kuvaa Dresdenin pommitusta 1945, mutta samalla myös paljon muuta. Vonnegut luo satiiria sotakuvauksista, nykyamerikkalaisesta elämänmuodosta, itsestään ja tulevaisuudesta.

 

Makupalat-palvelussa on linkkikokoelma rauhanaatteesta. Kysy kirjastonhoitajalta -palveluun on koottu rauhaan liittyviä kysymyksiä. Kannattaa katsoa myös kirjailija Eeva Kilven haastattelu Kirjastokaistalta: Eeva Kilpi Prosak-proosaklubilla